| Paluu | Johdanto | Luvut 1-10 | Luvut 11-19 |
1:2 Sillä hänet löytävät ne, jotka eivät
häntä kiusaa, jotka eivät häntä epäile.
1:3 Sillä nurjat ajatukset erottavat Jumalasta,
ja hänen valtansa epäileminen tulee kuritukseksi
ymmärtämättömille.
1:4 Sillä viisaus ei astu sisälle pahanilkiseen sieluun
eikä ota asuntoansa ruumiiseen, joka on synnin vallassa.
1:5 Sillä kurituksen pyhä henki pakenee vilppiä
ja pysyy erillänsä tyhmistä ajatuksista;
se väistyy pois, kun vääryys lähestyy.
1:6 Sillä viisaus on ihmisiä rakastava henki,
eikä se jätä rankaisematta pilkkaajaa hänen huultensa sanoista,
sillä Jumala on hänen sisimpänsä todistaja ja hänen
sydämensä totinen vartija ja hänen kielensä puheitten kuulija.
1:7 Sillä Herran Henki täyttää maanpiirin, ja hän,
joka pitää kaiken koossa, tietää, mitä puhutaan.
1:8 Sentähden ei pysy salassa kukaan, joka vääryyttä puhuu,
eikä rankaiseva oikeus mene hänen ohitsensa.
1:9 Sillä jumalattomat hankkeet joutuvat tutkittaviksi;
tieto hänen sanoistansa tulee Herran tykö,
että hänen rikkomuksensa rangaistaisiin.
1:10 Sillä kiivauden korva kuulee kaiken,
eikä napisevaisten nurina pysy salassa.
1:11 Varokaa siis hyödytöntä napinaa;
ja pidättäkää kielenne panettelemasta.
Sillä salainen kuiskauskaan ei raukea tyhjään,
ja valheellinen suu murhaa sielun.
1:13 Sillä ei Jumala ole tehnyt kuolemaa
eikä hän iloitse elävien perikadosta.
1:14 Sillä hän on luonut kaiken, että se olisi,
ja mitä maailman on luotu, se palvelee elämää;
ei ole siinä turmion myrkkyä,
eikä tuonelalla ole valtaa maan päällä.
1:15 Sillä vanhurskaus on kuolematon.
2:1 Sillä he sanovat sydämessään, päätellen nurjasti:
"Lyhyt ja surkea on meidän elämämme; eikä ole parannuskeinoa
ihmisen kuolemaa vastaan, ei tunneta sitä, joka tuonelasta päästää.
2:2 Sillä sattumasta me olemme syntyneet, ja tämän elämän
jälkeen me olemme, niinkuin meitä ei olisi ollutkaan. Sillä savua
on henkäys meidän sieraimissamme, ja ajatus on kipinä meidän
sydämemme sykinnässä.
2:3 Kun se on sammunut, raukeaa ruumis
tuhaksi, ja henki haihtuu niinkuin kevyt ilma.
2:4 Ja meidän nimemme unhottuu aikaa myöten,
eikä kukaan muista meidän tekojamme;
meidän elämämme katoaa niinkuin pilven jäljet,
se hälvenee niinkuin sumu, jonka auringon säteet karkoittavat
ja joka vaipuu maahan sen lämmöstä.
2:5 Sillä meidän elämämme on varjo, joka menee ohitse,
ja kun loppumme on tullut, ei palausta enää ole;
sillä siihen on painettu sinetti, eikä kukaan sitä muuta.
2:7 Täyttäkäämme itsemme jalolla viinillä ja voiteilla,
älköönkä kevään kukka menkö ohitsemme.
2:8 Seppelöikäämme itsemme ruusujen umpuilla, ennenkuin ne kuihtuvat.
2:9 Älköön kukaan meistä olko osaton vallattomasta ilostamme;
kaikkialle jättäkäämme riemumme merkit, sillä tämä on meidän
osamme ja arpamme.
2:10 Tehkäämme väkivaltaa vanhurskaalle köyhälle,
älkäämme säälikö leskeä,
vanhuksen iästä harmaantuneita hapsia älkäämme kavahtako;
2:11 meidän voimamme määrätköön, mikä oikeata on;
sillä se, mikä on heikkoa, osoittaa itsensä kelvottomaksi.
2:12 Mutta väijykäämme vanhurskasta,
sillä hän on meille kiusallinen,
hän asettuu meidän tekojamme vastaan
ja soimaa meitä lainrikkomuksistamme
ja muistuttaa meille rikoksistamme kuria vastaan.
2:13 Hän kehuu tuntevansa Jumalan ja kutsuu itseänsä Herran palvelijaksi.
2:14 Hän on tullut meille ajatustemme nuhteeksi,
hän on meille vastenmielinen jo katsellakin,
2:15 koska hänen elämänsä on toisenlainen kuin muiden,
ja hänen polkunsa ovat eriskummalliset.
2:16 Hän pitää meitä väärän rahan veroisina,
ja meidän teitämme hän karttaa kuin saastaisuutta.
Hän ylistää autuaaksi vanhurskasten loppua ja
kerskaten sanoo Jumalaa isäksensä.
2:17 Katsokaamme, ovatko hänen sanansa todet,
ja tutkistelkaamme, millainen hänen loppunsa on oleva.
2:18 Sillä jos vanhusrskas on Jumalan poika,
niin Jumala pitää hänestä huolen
ja vapahtaa hänet vastustajien kädestä.
2:19 Koetelkaamme häntä häväistyksellä ja pahoinpitelyllä,
että oppisimme tuntemaan hänen kärsivällisyytensä
ja tutkisimme hänen pitkämielisyytensä.
2:20 Tuomitkaamme hänet häpeälliseen kuolemaan,
hänellähän on varjelus, niinkuin hän itse sanoo."
2:22 He eivät tunne Jumalan salaisuuksia,
eivät toivo hurskauden palkkaa,
eivätkä minäkään pidä nuhteettomien sielujen kunnialahjaa.
2:23 Sillä Jumala loi ihmisen katoamattomuuteen ja teki hänet
oman olemuksensa kuvaksi.
2:24 Mutta perkeleen kateudesta tuli kuolema maailmaan,
ja ne, jotka hänen omansa ovat, saavat sen kokea.
3:2 Tyhmien silmissä he tosin näyttävät kuolleilta,
ja heidän eroansa täältä pidetään onnettomuutena,
3:3 heidän lähtöänsä meidän tyköämme perikatona;
mutta he ovat rauhassa.
3:4 Sillä vaikka heitä kuritetaankin ihmisten mielestä,
niin heidän toivonsa täynnä kuolemattomuutta,
3:5 ja kärsittyänsä vähän kuritusta he saavat osaksensa paljon
hyvyyttä; sillä Jumala koetteli heitä ja havaitsi heidät itselleen
arvollisiksi.
3:6 Niinkuin kultaa sulatusuunissa hän heitä
koetteli, ja niinkuin uhrilahjan hän otti heidät vastaan.
3:7 Sinä aikana, jolloin heitä etsiskellään, he loistavat kirkkaasti,
ja niinkuin kipinät oljissa he nopeasti rientävät.
3:8 He tuomitsevat pakanoita ja hallitsevat kansoja,
ja Herra on oleva heidän kuninkaansa iankaikkisesti.
3:9 Ne, jotka hänen turvaavat, käsittävät totuuden,
ja uskovaiset pysyvät hänen tykönänsä rakkaudessa;
sillä hänen valittujensa osaksi tulee armo ja laupeus.
3:11 Sillä onneton se, joka halveksii viisautta ja kuria!
Turha on heidän toivonsa ja hyödytön heidän vaivannäkönsä,
kelvottomat myös heidän tekonsa.
3:12 Heidän vaimonsa ovat tyhmiä ja heidän lapsensa pahoja -
kirottu on heidän sikiönsä.
3:13 Sillä autuas on se hedelmätön, joka ei ole saastutettu,
jolle synnillinen vuode on tuntematon: hän saa hedelmän silloin,
kun sieluja etsiskellään.
3:14 Autuas on myöskin kuohilas, joka ei ole teoillaan lakia
rikkonut eikä ajatellut pahaa Herraa vastaan. Sillä hänelle
annetaan uskon valittu armopalkka ja ihana osa Herran temppelissä.
3:15 Sillä kunniakas on hyvän kilvoittelun hedelmä, ja
horjumaton on viisauden juuri.
3:16 Mutta avionrikkojain lapset eivät pääse täyteen ikään,
ja laittomasta vuoteesta syntyneet hävitetään.
3:17 Vaikka kauankin eläisivät, ei heitä minkään arvoisina pidetä,
ja kunniaton on lopulta heidän vanhuutensa.
3:18 Jos he varhain kuolevat, ei heillä ole toivoa eikä lohdutusta
ratkaisun päivänä.
3:19 Sillä väärän sukukunnan loppu on raskas.
4:2 Silloin kun se on läsnä, sitä seurataan,
ja kun se on mennyt pois, sitä ikävöidään.
Ja iankaikkisuudessa se kulkee riemusaatossa,
seppelettä kantaen,
saatuaan voiton saastattomassa kilpataistelussa.
4:3 Mutta ei mitään hyödytä jumalattomain suuri jälkeläisjoukko;
lähteneenä äpärävesoista se ei syvälle juurru eikä lujalle pohjalle pääse.
4:4 Sillä vaikka se hetkeksi työntää reheviä oksia, niin tuuli huojuttaa
sitä, koska se on epävakaasti kasvanut, ja tuulten voima repii sen
juurinensa irti.
4:5 Hennot oksat taittuvat joka puolelta,
ja niiden hedelmät ovat kelvottomat, raa'at syötäviksi,
eikä niitä voi käyttää mihinkään.
4:6 Sillä lapset, jotka syntyvät laittomasta vuoteesta,
ovat vanhempiensa pahuuden todistajia näitä vastaan,
kun heitä kerran tutkitaan.
4:7 Mutta vanhurskas pääsee lepoon, vaikka hän varhainkin kuolee.
4:8 Sillä kunnioitettu vanhuus ei ole sama kuin pitkä ikä,
eikä sitä mitata vuosien luvulla,
4:9 vaan ymmärtäväisyys on ihmisen oikea harmaapäisyys
ja nuhteeton elämä oikea vanhuus.
4:10 Jumala rakasti häntä, koska hän oli hänelle otollinen,
ja hänet otettiin pois, koska hän eli syntisten joukossa.
4:11 Hänet temmattiin täältä, ettei pahuus eksyttäisi hänen ymmärrystänsä,
eikä vilppi johtaisi harhaan hänen sieluansa.
4:12 Sillä pahuuden lumous saa unhottamaan hyvän,
ja himon temmellys muuttaa viattoman mielen.
4:13 Hän kypsyi varhain ja saavutti siten pitkän iän.
4:14 Sillä hänen sielunsa oli Herralle otollinen,
sentähden se riensi pois pahuuden keskeltä.
Ihmiset näkevät sen, mutta eivät ymmärrä,
eivät myöskään ajattele sitä,
4:15 että armo ja laupeus on hänen valittujensa osa,
ja että hänen hurskaistansa pidetään huoli.
4:16 Mutta kuoltuaankin vanhurskas tuomitsee elossa olevat jumalattomat,
ja nuoruus, joka pian valmiiksi kypsyi, väärämielisten korkean iän.
4:17 Sillä he saavat nähdä viisaan lopun,
mutta eivät käsitä, mitä Herra on hänestä päättänyt
ja miksi hän on saattanut hänet turvaan.
4:18 He saavat sen nähdä, eivätkä sitä minäkään pidä,
mutta Herra nauraa heitä.
4:19 Ja sitten he tulevat inhotuksi raadoksi ja pilkaksi
kuolleitten joukossa iankaikkisesti.
Sillä hän syöksee heidät alas päistikkaa,
ennenkuin he ehtivät suutansa avata;
ja ravistaa heidät pois perustuksiltansa.
Ja heidät tuhotaan loppuun asti, heidän osaksensa tulee vaiva,
ja heidän muistonsa häviää.
4:20 Vapisten he tulevat, kun heidän syntinsä lasketaan yhteen,
ja heidän rikkomuksensa nousevat syyttäjinä heitä vastaan.
5:2 Kun he sen näkevät, vapisevat he hirmuisesta pelosta
ja hämmästyvät hänen odottamattomasta pelastuksestaan.
5:3 Katuen he sanovat mielessänsä
ja huokaavat sielunsa ahdistuksessa:
"Tätä me kerran pidimme pilkkanamme
ja ivalauselmanamme, me hullut.
5:4 Me pidimme hänen elämäänsä mielettömyytenä
ja hänen loppuansa häpeällisenä.
5:5 Kuinka hänet on luettu Jumalan lasten joukkoon, ja kuinka
hän on saanut osansa pyhien parissa?
5:6 Me olemme siis eksyneet totuuden tieltä,
eikä vanhurskauden valo ole loistanut meille,
eikä aurinko ole meille noussut.
5:7 Me olimme täynnä laittomuutta ja turmion poluilla,
me vaelsimme tiettömiä erämaita,
mutta Herran tietä me emme tunteneet.
5:8 Mitä hyödytti meitä ylpeytemme,
mitä auttoi meitä rikkaus ja korskeus?
5:9 Ne kaikki ovat haihtuneet niinkuin varjo ja niinkuin sanoma,
joka kiitää edelleen,
5:10 niinkuin laiva, joka kulkee halki aaltoilevan meren:
ei jälkeäkään sen vanasta voida löytää,
eikä tietä, jonka sen pohja teki aaltoihin;
5:11 tai niinkuin ei havaita merkkiäkään
ilman halki lentävän linnun tiestä - vain siipisulkien iskut
pieksivät kevyttä ilmaa, joka jakaantui liikkuvien siipien
viuhinan voimasta, kun lintu kiiti sen halki;
sen jälkeen ei siinä havaittu merkkiäkään lennosta;
5:12 taikka niinkuin ilma, jonka maaliin ammuttu nuoli halkaisi, heti
taas virtaa yhteen, niin ettei nuolen tietä enää tunneta -
5:13 niin mekin kohta synnyttyämme jälleen erosimme elämästä,
eikä ollut meillä näyttää mitään merkkiä kunnostamme, vaan
pahuudessamme me olemme loppuun kuluneet."
5:14 Sillä jumalattomien toivo on niinkuin akanat, joita tuuli kuljettaa,
niinkuin kevyt vaahto, jota myrsky ajaa, niinkuin savu, jonka
tuuli hajottaa, niinkuin yhden päivän viipyneen vieraan pian
häipyvä muisto.
5:16 Sentähden he saavat osaksensa ihanuuden valtakunnan
ja kauniin kruunun Herran kädestä,
sillä hän suojelee heitä oikealla kädellänsä,
ja hänen käsivartensa on heidän kilpensä.
5:17 Hän ottaa kiivautensa sota-asukseen ja
luomakunnan hän aseistaa kostoksi vihollisille.
5:18 Hän pukee vanhurskauden haarniskaksensa
ja kypäräksi päähänsä hän panee lahjomattoman tuomion.
5:19 Hän ottaa pyhyyden voittamattomaksi kilveksensä
5:20 ja teroittaa miekaksensa ankaran vihan,
ja maailma sotii yhdessä hänen kanssaan mielettömiä vastaan.
5:21 Salamain sattuvat nuolet kiitävät, lentävät
pilvistä, niinkuin jännitetystä jousesta, kohti maaliansa.
5:22 Ja vihaa uhkuvat rakeet viskautuvat niinkuin kivilingosta;
meren vesi raivoaa heitä vastaan, ja tulvavirrat upottavat heidät äkisti.
5:23 Voiman henki nousee heitä vastaan
ja viskaa heidät pois niinkuin myrskytuuli.
Niin saattaa vääryys koko maan autioksi,
ja rikollisuus kukistaa hallitsijain valtaistuimet.
6:2 ottakaa korviinne, te joukkojen hallitsijat,
te jotka ylpeilette kansojen paljoudesta.
6:3 Sillä Herran antama on teidän hallituksenne, ja Korkeimmalta on
teidän kuningasvaltanne; hän myös koettelee teidän tekonne ja
tutkii teidän aivoituksenne.
6:4 Sillä vaikka te olette hänen valtakuntansa palvelijoita,
niin te ette ole oikein tuominneet ettekä noudattaneet lakia,
ette vaeltaneet Jumalan tahdon mukaan.
6:5 Hirmuisena ja äkisti hän nousee teitä vastaan,
sillä ankara tuomio kohtaa päällysmiehiä
6:6 Sillä halpa-arvoinen saa armosta anteeksi,
mutta voimallisia koetellaan voimallisesti.
6:7 Sillä kaikkien hallitsija ei väistä ketään eikä suuruutta
kavahda. Sillä hän itse on tehnyt pienen ja suuren,
ja yhtäläisesti hän pitää huolen kaikista.
6:8 Mutta mahtavien osaksi tulee ankara tutkimus.
6:9 Teille siis, oi hallitsijat, minä osoitan sanani,
että oppisitte viisautta ettekä lankeaisi.
6:10 Sillä jotka pyhinä pitävät pyhät asiat, ne pyhinä pidetään,
ja jotka ovat saaneet opetusta niissä, ne löytävät puolustuksen.
6:12 Loistava ja kuihtumaton on viisaus,
ja jotka sitä rakastavat, ne sen helposti havaitsevat;
6:13 ennenkuin sitä halajavaiset sitä hakea
ehtivät, se jo tekee itsenä heille tunnetuksi.
6:14 Joka sitä varhain etsii, sen ei tarvitse vaivaa nähdä,
sillä hän löytää sen istumassa ovellansa.
6:15 Sen mietiskeleminen on ymmärryksen huippu,
ja joka sen tähden valvoo, se pääsee pian huolista.
6:16 Sillä se itse kulkee ympäri ja etsii niitä, jotka ovat
arvolliset sen saamaan, ja mielellään se ilmestyy heille heidän
poluillansa ja tulee heitä vastaan jokaisessa heidän
ajatuksessaan.
6:17 Sillä sen alku on oppimisen totinen kaipuu;
6:18 mutta oppimisen harrastus on rakkautta siihen,
rakkaus taas on sen käskyjen noudattamista,
ja käskyjen pitäminen takaa katoamattomuuden,
6:19 mutta katoamattomuus vaikuttaa Jumalan läheisyydessä olemisen;
6:20 niin siis viisauden kaipuu vie ylös kuninkuuteen.
6:21 Jos te siis iloitsette valtaistuimista ja valtikoista,
te kansojen hallitsijat, niin kunnioittakaa viisautta,
että saisitte hallita iankaikkisesti.
6:22 Mutta mitä viisaus on, ja mitenkä se on syntynyt, sen
minä tahdon ilmoittaa enkä salaa teiltä sen salaisuuksia, vaan
tutkin sitä sen syntymästä alkaen ja saatan julki tiedon siitä.
Minä en mitenkään kulje totuuden ohitse
6:23 enkä tee matkaa kalvavan kateuden seurassa,
sillä se ei sovi viisauden kanssa yhteen.
6:24 Viisaitten paljous on maailman pelastus, ja
ymmärtäväinen kuningas on kansan menestys.
6:25 Ottakaa siis oppia minun sanoistani, ja te saatte hyötyä siitä.
7:2 kymmenen kuukauden kuluessa.
Se kehkesi veressä miehen siemenestä,
sekä yhtymisen hekumasta.
7:3 Ja synnyttyäni minä vedin sisääni yhteistä
ilmaa, minä putosin maan päälle, niinkuin käy kaikkien, ja
ensimmäinen ääneni oli itku, niinkuin kaikkien muidenkin.
7:4 Minua hoidettiin kapalossa ja suurella huolella.
7:5 Sillä ei yhdenkään kuninkaan elämä ole alkanut muulla tavalla;
7:6 yhtäläinen on kaikkien tulo elämään,
samankaltainen myös lähtö siitä.
7:7 Sentähden minä rukoilin, ja minulle annettiin ymmärrystä;
minä huusin avuksi Jumalaa, ja viisauden henki tuli minulle.
7:8 Minä pidin sitä arvokkaampana kuin valtikoita ja
valtaistuimia, rikkautta en arvioinut miksikään sen rinnalla,
7:9 enkä sen veroiseksi lukenut kallisarvoisinta jalokiveä.
Sillä kaikki kulta on sen rinnalla kuin rahtunen hiekkaa, ja hopea
on siihen verrattuna luettava saven veroiseksi.
7:10 Minä rakastin sitä enemmän kuin terveyttä ja kauneutta
ja valitsin sen valkeudekseni, sillä se valo, joka siitä lähtee,
ei koskaan sammu.
7:11 Kaikki hyvä tuli minulle sen mukana,
ja mittaamaton rikkaus oli sen käsissä.
7:12 Minä iloitsin kaikista näistä, koska viisaus niitä hallitsee,
mutta minä en tietänyt, että se on myös niiden alku.
7:14 Sillä se on loputon aarre ihmisille, ja ne jotka sitä käyttävät,
hankkivat itsellensä Jumalan ystävyyden,
koska he ovat hänelle otollisia niiden lahjojen tähden,
joita opetus antaa.
7:15 Mutta minulle antakoon Jumala taidon puhua niin, kuin haluni on,
ja mietiskellä niin, kuin hänen lahjojensa arvo vaatii;
sillä hän on viisaudenkin johtaja ja viisasten ojentaja.
7:16 Sillä hänen kädessänsä olemme sekä me että
meidän sanamme, on kaikki ymmärrys ja taito töissä ja toimissa.
7:17 Sillä hän antoi minulle pettämättömän tiedon kaikesta,
mikä on, niin että minä tunnen maailmanrakenteen ja alkuaineitten
voiman,
7:18 aikojen alun, lopun ja keskivälin,
päivänseisaukset ja vuodenaikojen vaihteet,
7:19 vuosien kierron ja tähtien asennot,
7:20 eläinten ominaisuudet ja petojen rajut vaistot,
henkien vallan ja ihmisten ajatukset,
kasvien erilaisuudet ja juurten voimat.
7:21 Mikä on salattua ja mikä julkista, sen minä tiedän.
7:23 ihmisiä rakastava, luja, horjumaton, huolista vapaa, kaikkivoipa,
kaikesta huolen pitävä, ja läpi kaikkien henkien käypä, niiden, jotka ovat
järjellisiä, puhtaita ja täydellisesti hienoja.
7:24 Viisaus on liikkuvampi kuin mikään, mikä liikkuu;
se tunkee ja mahtuu kaiken lävitse puhtautensa vuoksi.
7:25 Sillä se on Jumalan voiman henkäys
ja Kaikkivaltiaan ihanuuden kirkas ulosvirtaaminen;
sentähden ei mitään saastaista siihen tule.
7:26 Se on iankaikkisen valkeuden heijastus
ja Jumalan voimavaikutuksen tahraton kuvastin
ja hänen hyvyytensä kuva.
7:27 Vaikka se on yksi, se kuitenkin voi kaiken,
ja vaikka se itse pysyy muuttumatonna,
se kuitenkin uudistaa kaiken.
Sukukunnasta sukukuntaan se siirtyy hurskaisiin sieluihin
ja tekee niistä Jumalan ystäviä ja profeettoja.
7:28 Sillä sitä yksin Jumala rakastaa,
joka asuu yhdessä viisauden kanssa.
7:29 Sillä se on ihanampi kuin aurinko,
ylempi kuin yksikään tähtisikermä.
Jos sitä valoon verrataan, havaitaan se jalommaksi.
7:30 Sillä tätä seuraa yö, mutta viisautta vastaan pahuus on voimaton.
8:1 Se ulottuu voimallisesti maailman äärestä toiseen,
ja kaiken se ohjaa hyvin.
8:3 Se kerskaa jalosta suvustansa, koska se elää Jumalan yhteydessä,
ja kaiken Hallitsija rakastaa sitä.
8:4 Sillä se on vihitty Jumalan tiedon salaisuuteen
ja se valitsee hänen tekonsa.
8:5 Mutta jos rikkauden omistaminen on elämässä tavoittelemisen arvoista,
niin mikä on suurempi rikkaus kuin viisaus, joka saa aikaan kaiken?
8:6 Mutta jos ymmärrys saa sen aikaan, niin kuka on koko
maailmassa suurempi mestari kuin se?
8:7 Ja jos joku rakastaa vanhurskautta, niin sen vaivannäöt ovat hyveitä.
Sillä se opettaa ihmisille maltillisuuden ja ymmärryksen,
vanhurskauden ja miehuuden, jotka ovat elämässä ihmisille
hyödyllisemmät kuin mikään muu.
8:8 Mutta jos joku myös halajaa päästä perille monenkaltaisista,
niin viisaus taitaa selvittää entiset ja tulevaiset,
se tuntee taidokkaat sanojen käänteet ja arvoitusten selitykset,
tietää edeltäkäsin merkit ja ihmeet
ja mitä ajanjaksot ja ajat myötänsä tuovat.
8:9 Niinpä minä päätin viedä sen kotiini elääkseni sen kanssa yhdessä,
koska tiesin, että se neuvoo minua hyvään ja lohduttaa huolissa
ja murheessa.
8:10 Sen ansiosta minä saan mainetta ihmisten keskuudessa ja kunniaa
vanhojen parissa, vaikka olen nuori.
8:11 Minut havaitaan teräväksi tuomiossa, ja hallitsijain edessä minua ihmetellään.
8:12 Kun minä vaikenen, he odottavat minua, ja kun minä korotan ääneni,
he tarkkaavat, ja kun minä puhun pitkään, niin he panevat käden suullensa.
8:13 Sen ansiosta minä saavutan kuolemattomuuden
ja jätän jälkeentulevilleni iankaikkisen muiston.
8:14 Minä hallitsen kansoja, ja pakanat alistetaan minun valtani alle.
8:15 Julmat hallitsijat pelkäävät saadessaan minusta kuulla;
kansan parissa minä osoittaudun hyväksi ja sodassa miehuulliseksi.
8:16 Kun astun sisälle huoneeseeni, etsin minä virvoitusta sen tykönä;
sillä seurustelussa sen kanssa ei ole mitään katkeruutta
eikä tuskaa sen kanssa elettäessä, vaan iloa ja riemua.
8:17 Kun minä tätä mielessäni ajattelin ja sydämessäni mietin,
että viisauden yhteydessä on kuolemattomuus,
8:18 ja sen ystävyydessä suloinen nautinto, ja sen kätten
vaivannäössä loppumaton rikkaus ja ahkerassa seuranpidossa sen
kanssa järkevyys ja sen sanojen omistamisessa hyvä maine, niin
minä kuljin ympäri ja etsin, kuinka voisin sen itselleni saada.
8:19 Minä olin lahjakas nuorukainen ja olin saanut osalleni hyvän sielun;
8:20 taikka päinvastoin: koska olin hyvä, olin tullut saastattomaan ruumiiseen. (kts Biblia)
8:21 Mutta koska ymmärsin, etten voisi saada sitä haltuuni muuten,
kuin että Jumala sen minulle antaisi - ja jo se, että tietää, kenen lahja se on,
vaatii ymmärrystä - niin minä käännyin Herran puoleen ja rukoilin häntä
ja sanoin kaikesta sydämestäni:
9:2 ja joka viisaudellasi olet valmistanut
ihmisen, että hän hallitsisi luotuja, jotka sinä olet luonut,
9:3 ja ohjaisi maailmaa pyhyydessä ja vanhurskaudessa ja
langettaisi tuomionsa sielun vilpittömyydessä!
9:4 Anna minulle viisaus, joka istuu sinun valtaistuimesi vieressä,
äläkä hylkää minua lastesi joukosta.
9:5 Sillä minä olen sinun palvelijasi ja sinun palvelijattaresi poika,
heikko ja lyhytikäinen ihminen,
liian vähäinen ymmärtämään oikeutta ja lakeja.
9:6 Ja vaikka joku olisi täydellinenkin ihmisten lasten joukossa,
ei hän kuitenkaan ole minkään arvoinen,
jos sinun viisautesi häneltä puuttuu.
9:7 Sinä itse olet valinnut minut kansasi kuninkaaksi
ja poikiesi ja tyttäriesi tuomariksi.
9:8 Sinä käskit rakentamaan temppelin pyhälle vuorellesi ja alttarin
siihen kaupunkiin, jossa sinun asumuksesi on, sen pyhän majan
kaltaisen, jonka sinä alussa valmistit.
9:9 Ja sinun tykönäsi on viisaus, joka tuntee sinun tekosi
ja joka oli läsnä silloin, kun sinä maailman teit,
joka tietää, mikä on otollista sinun silmissäsi
ja mikä on oikeata sinun käskyjesi mukaan.
9:10 Anna sen tulla pyhästä taivaastasi ja lähetä se kunniasi
valtaistuimen tyköä, että se minun kanssani työtä tekisi, ja että
minä tietäisin, mikä on otollista sinun edessäsi.
9:11 Sillä se tietää ja ymmärtää kaikki ja johdattaa minua taitavasti
teoissani ja suojaa minua kirkkaudellansa.
9:12 Silloin minun työni ovat otolliset ja minä hallitsen vanhurskaasti sinun
kansaasi ja olen arvollinen istumaan isäni valtaistuimella.
9:13 Sillä kuka ihminen tuntee Jumalan aivoitukset taikka
kuka voi tutkia, mitä Herra tahtoo?
9:14 Sillä kuolevaisten ajatukset ovat tyhjän arvoiset
ja meidän aikomuksemme kestämättömät.
9:15 Sillä katoavainen ruumis raskauttaa sielun,
ja mainen maja on painona monimietteiselle hengelle.
9:16 Vaivoin me käsitämme nämä maalliset ja työläästi
löydämme sen, mikä käden ulottuvilla on;
kuka siis voi tutkia taivaalliset?
9:17 Kuka tuntee sinun aivoituksesi, ellet sinä
anna viisautta ja lähetä pyhää Henkeäsi korkeudesta?
9:18 Ainoastaan täten tulevat maan asukasten polut oikeaan ohjatuiksi
ja ihmiset oppivat sen, mikä sinulle on otollista,
ja viisaus on tullut heille pelastukseksi.
10:2 sekä antoi hänelle voiman vallita kaikkea.
10:3 Mutta kun sitten väärämielinen mies vihassansa siitä luopui,
joutui hän perikatoon veljenmurhavimmansa tähden.
10:4 Kun maa hänen tähtensä joutui vedenpaisumuksen valtaan,
pelasti sen jälleen viisaus ohjaten vanhurskasta hauraan puun varassa.
10:5 Se myöskin, senjälkeen kuin kansat sekoitettiin, koska
ne olivat yksimieliset pahuudessa, otti hurskaan huostaansa ja
säilytti nuhteetonna Jumalan edessä, piti hänet lujana sitä
rakkauttakin vastaan, jota hän poikaansa kohtaan tunsi.
10:6 Jumalattomien tuhoutuessa se pelasti vanhurskaan, joka pakeni
viiden kaupungin päälle langennutta tulta,
10:7 joitten pahuudesta todistuksena vieläkin on savuava erämaa,
kasvit, jotka kantavat hedelmiä ajattomalla ajalla,
ja suolapatsas, joka kohoaa epäuskoisen sielun muistomerkkinä.
10:8 Sillä kun he menivät viisauden ohitse,
eivät he ainoastaan itse kadottaneet totuudentuntoansa,
vaan jättivät myös jälkeeneläville muistomerkin hulluudestaan,
etteivät he erhetyksinensä edes voisi pysyä salassa.
10:9 Viisaus pelasti myös ahdingosta ne, jotka sitä palvelivat.
10:10 Se johti tasaisille poluille vanhurskaan, joka pakeni veljensä vihaa.
Se näytti hänelle Jumalan valtakunnan ja antoi hänelle tiedon pyhistä asioista;
se soi hänelle menestystä hänen raskaassa työssänsä
ja palkitsi runsaasti hänen vaivannäkönsä.
10:11 Se oli hänen apunaan sortajien ahneutta vastaan
ja teki hänet rikkaaksi.
10:12 Se suojeli häntä vihamiehiltä ja vei hänet turvaan väijyjiltä.
Se antoi hänelle voiton ankarassa taistelussa,
että hän tulisi tuntemaan jumalanpelon väkevämmäksi kaikkea muuta.
10:13 Se ei hyljännyt vanhurskasta, joka oli myyty,
vaan pelasti hänet synnistä.
10:14 Se seurasi häntä vankiluolaan eikä jättänyt
häntä, kun hän kahleissa oli, kunnes oli tuonut hänelle
kuninkuuden valtikan ja voiman vallita sortajiansa. Se osoitti
myös hänen panettelijansa valhettelijoiksi ja antoi hänelle
ikuisen kunnian.
10:16 Se meni Herran palvelijan sieluun
ja nousi peljättäviä kuninkaita vastaan ihmeillä ja merkeillä.
10:17 Se antoi hurskaille heidän vaivojensa palkan,
johdatti heitä ihmeellistä tietä,
oli heille suojana päivällä ja tähtien valona yöllä.
10:18 Se kuljetti heidät Punaisen meren poikki
ja vei heidät paljojen vetten lävitse.
10:19 Mutta heidän vihollisensa se upotti,
ja pohjattomasta syvyydestä se jälleen heitti heidät ylös.
10:20 Sentähden vanhurskaat riistivät jumalattomilta aseet ja ylistivät,
oi Herra, sinun pyhää nimeäsi ja kiittivät yhteen ääneen sinun
suojelevaa kättäsi.
10:21 Sillä viisaus avasi mykkien suun ja
sai lapsukaisten kielet heleästi laulamaan.
| Paluu | Johdanto | Luvut 1-10 | Luvut 11-19 |