| Paluu | Johdanto | Luvut 1-10 | Luvut 11-19 |
11:2 He kulkivat halki aution erämaan
ja pystyttivät telttoja tiettömiin seutuihin.
11:3 He tekivät vastarintaa vihollisille
ja löivät vihamiehensä pakoon.
11:4 He kärsivät janoa ja huusivat sinua avuksensa,
ja heille annettiin vettä kovasta kalliosta
ja janoon lääkitystä kovasta kivestä.
11:5 Sillä se, millä kuritettiin heidän vihamiehiänsä,
koitui heille hyväksi, kun he olivat hädässä.
11:6 Noilta toisilta samensi murhaveri ehtymättömästä lähteestä tulevan virran
11:7 rangaistukseksi käskystä murhata lapset,
näille sinä annoit odottamatta runsaasti vettä,
11:8 osoitettuasi sillä janolla, jota he silloin tunsivat,
kuinka sinä olit rangaissut heidän vastustajiansa.
11:9 Sillä kun heitä näin koeteltiin, vaikka vain lempeästi kurittamalla,
käsittivät he, kuinka kidutettiin jumalattomia, vihassa tuomittuja.
11:10 Sillä heitä itseänsä sinä koettelit neuvoen kuin isä,
mutta noita toisia sinä rankaisit tuomiten kuin ankara kuningas.
11:11 Ja olivatpa he poissa tai läsnä, heitä vaivattiin yhtäläisesti.
11:12 Sillä kaksinkertainen murhe valtasi heidät,
ja tuska heidän muistellessaan menneitä.
11:13 Sillä kun he kuulivat, että heidän kärsimänsä kuritukset
koituivat noille toisille hyväksi, niin he havaitsivat siinä Herran.
11:14 Sillä häntä, jonka he kerran olivat panneet heitteille ja viskanneet pois,
jonka he pilkaten olivat hyljänneet, häntä he ihmettelivät, nähdessään
miten lopulta kävi, kun saivat kärsiä janoa aivan toisella tapaa
kuin vanhurskaat.
11:15 Rangaistukseksi heidän vääryytensä mielettömistä ajatuksista,
joiden eksyttäminä he palvelivat järjettömiä matelijoita ja ilkeitä kuoriaisia,
sinä lähetit heidän kimppuunsa joukon järjettömiä eläimiä,
11:16 että he oppisivat huomaamaan, että jokaista rangaistaan juuri sillä,
millä hän syntiä tekee.
11:18 taikka vartavasten luotuja raivoisia, ennen tuntemattomia petoja,
jotka olisivat joko syösseet tulta puuskuvaa hengitystä,
tai levittäneet sähisevää savua taikka salamoineet silmistänsä hirmuisia kipinöitä,
11:19 petoja, jotka eivät ainoastaan raatelemalla olisi voineet
perinjuurin murskata heitä, vaan jotka jo peljättävällä näöllänsä
olisivat voineet heidät tuhota.
11:20 Ja ilman näitäkin he olisivat voineet kaatua
yhdestä ainoasta tuulenhenkäyksestä vanhurskaan koston takaa-
ajamina ja sinun voimasi hengen hajottamina. Mutta sinä olet
järjestänyt kaikki mitan ja luvun ja painon mukaan.
11:21 Sillä suuri väkevyys on aina sinun tykönäsi; ja kuka voi vastustaa
sinun käsivartesi voimaa?
11:22 Sillä niinkuin tomuhiukkanen vaakakupissa
on koko maailma sinun edessäsi,
ja niinkuin kastepisara, joka aamulla lankeaa maan päälle.
11:23 Mutta sinä olet armollinen kaikille, koska sinä voit kaiken;
ja sinä katsot ihmisten syntien ohitse, että he tekisivät parannuksen.
11:24 Sillä sinä rakastat kaikkia olevaisia, etkä inhoa
ainoatakaan niistä, jotka olet tehnyt; et sinä myöskään ole luonut
mitään, mitä vihaisit.
11:25 Ja kuinka voisi mikään pysyä ilman sinun tahtoasi,
taikka kuinka voisi säilyä se, jota et sinä ole kutsunut eloon?
11:26 Mutta sinä säälit kaikkia, koska ne
ovat sinun, oi Herra, joka rakastat eläviä.
12:1 Sillä sinun katoamaton henkesi on kaikissa.
12:2 Sentähden sinä lankeavia rankaiset lempeästi ja varoitat heitä
muistuttamalla heille heidän syntejään, että he luopuisivat pahuudestaan
ja uskoisivat sinuun, oi Herra.
12:4 koska he harjoittivat mitä inhottavimpia noituuden
tekoja ja saastaisia jumalanpalvelusmenoja;
12:5 noita säälimättömiä lastensa surmaajia,
noiden sisälmystensyöjäin uhriateriaa,
jossa syötiin ihmislihaa ja verta, noita salamenoisia
heidän remuavan uhrijuhlansa keskellä.
12:6 Ja vanhemmat, jotka surmasivat avuttomat lapsensa,
sinä tahdoit hävittää meidän isäimme kätten kautta,
12:7 että maa, joka oli kaikista kallein sinun silmissäsi,
saisi Jumalan lapsista arvollisen väestön.
12:8 Mutta näitäkin sinä säälit, koska he olivat ihmisiä;
sinä lähetit herhiläisiä sotajoukkosi edelläjuoksijoiksi,
että ne vähitellen tuhoaisivat heidät.
12:9 Ei siksi, ettet sinä olisi voinut avotaistelussa antaa
jumalattomia vanhurskaitten käsiin,
tai hirmuisten petojen kautta taikka ankaran sanan
voimalla yht'äkkiä tuhota heitä;
12:10 vaan tuomitessasi vähitellen sinä annoit tilaisuutta parannukseen,
vaikka hyvin tiesit, että heidän alkujuurensa oli paha ja heidän pahuutensa
syntyperäinen, ja ettei heidän ajatuksensa ikinä muuttuisi.
12:11 Sillä se oli alusta saakka kirottu sukukunta. Sinä et
myöskään siitä syystä, että olisit jotakuta peljännyt, jättänyt
heitä rankaisematta heidän synneistänsä.
12:12 Sillä kuka uskaltaa sanoa: "Mitä sinä olet tehnyt?"
Tai kuka voi asettua sinun tuomiotasi vastaan?
Ja kuka uskaltaa syyttää sinua hävitetyistä kansoista,
jotka sinä itse olet tehnyt? Taikka kuka voi nousta sinua vastaan
puolustamaan väärämielisiä ihmisiä?
12:13 Sillä ei ole muuta Jumalaa paitsi sinä, joka pitää
huolen kaikista, niin että sinun täytyisi osoittaa, ettet ole
tuominnut väärin;
12:14 ei voi myöskään yksikään kuningas tai
hallitsija nousta sinun silmäisi edessä puolustamaan niitä, joita
sinä olet rangaissut.
12:15 Koska sinä olet vanhurskas,
niin sinä myöskin hallitset kaikkea vanhurskaasti
ja katsot olevan valtaasi soveltumatonta tuomita sitä,
joka ei ole rangaistusta ansainnut.
12:16 Sillä sinun väkevyytesi on vanhurskauden alku;
ja se, että sinä hallitset kaikkia, saa aikaan, että sinä kaikkia armahdat.
12:17 Sillä sinä osoitat väkevyytesi, kun
ei uskota sinun voimasi täydellisyyteen,
ja rankaiset niiden röyhkeyttä, jotka sitä eivät tunnusta.
12:18 Ja vaikka sinä olet väkevyyden valtias niin sinä tuomitset lempeydellä,
ja hallitset meitä suurella sääliväisyydellä. Sillä kun sinä tahdot, niin sinä voit.
12:19 Tämänkaltaisilla teoilla sinä olet
opettanut kansallesi, että hurskaan tulee olla ihmisystävällinen;
ja sinä olet antanut lapsillesi hyvän toivon, että suot heille
tilaisuutta parannukseen, kun he syntiä tekevät.
12:20 Jos sinä siis rangaistessasi lastesi vihollisia, vaikka he ansaitsivat
kuoleman, noudatit niin suurta harkintaa ja kärsivällisyyttä, että
annoit heille aikaa ja tilaisuutta luopua pahuudestansa,
12:21 millä huolella tuomitsitkaan lapsiasi, joiden isille
sinä valoilla ja liitoilla olit antanut niin ihanat lupaukset?
12:22 Kasvattaessasi meitä kurituksella sinä ruoskit meidän
vihollisiamme kymmentuhatkertaisesti, että me itse tuomitessamme
ajattelisimme sinun hyvyyttäsi, ja kun meitä tuomitaan, saisimme
odottaa armoa.
12:23 Sentähden sinä myös vaivasit niitä väärämielisiä,
jotka elivät elämänsä mielettömyydessä, heidän omilla kauhistuksillansa.
12:24 Sillä he olivat eksyneet ylen kauas eksytyksen teillä,
ottaen jumalikseen eläimiä, viheliäisempiä kuin vihatuimmatkin niistä,
ja tulleet petetyiksi kuin älyttömät lapset.
12:25 Siitä syystä sinä lähetit heille, niinkuin ymmärtämättömille lapsille,
rangaistuksen, teit heidät pilkan alaisiksi.
12:26 Mutta jotka eivät ota ojennusta pilkkarangaistuksista,
ne saavat Jumalalta ansaitun tuomion.
12:27 Sillä juuri niiden kautta, joita vastaan he kärsiessään napisivat,
juuri niiden kautta, joita he pitivät jumalinansa, he saivat kurituksensa,
ja oppivat omin silmin tuntemaan totiseksi Jumalaksi hänet,
jonka he ennen olivat kieltäneet tuntevansa.
Sentähden kohtasikin heitä tuomioista ankarin
13:2 vaan pitivät maailmaa hallitsevina jumalina joko tulta tai tuulta
tai nopeata ilmaa tai tähtien rataa tai väkeviä vesiä tai taivaan valoja.
13:3 Jos he olivat niin ihastuneita näiden kauneuteen,
että luulivat niiden olevan jumalia, olisi heidän tullut tietää,
kuinka paljon parempi näitä on niiden hallitsija; sillä hän,
joka on kauneuden alkusyy, on ne luonut.
13:4 Jos taas heitä hämmästytti niiden voima ja
vaikutus, olisi heidän niistä pitänyt ymmärtää, kuinka paljoa
väkevämpi on hän, joka ne on valmistanut.
13:5 Sillä luotujen suuruudesta ja kauneudesta voidaan
vertailemalla havaita, millainen on niiden aikaansaaja.
13:6 Kuitenkaan ei heitä voi paljon moittia,
sillä hekin varmaan etsivät jumalaa ja tahtovat
hänet löytää, vaikka eksyvätkin.
13:7 Sillä vaeltaessaan hänen tekojensa keskellä he niitä tarkoin tutkivat,
ja niitten katseleminen valtaa heidät, koska se, mitä he näkevät, on kaunista.
13:8 Mutta toisaalta he eivät ole myöskään syyttömiä.
13:9 Sillä jos he voivat tajuta niin paljon, että
saattoivat tarkoin tutkia maailman, kuinka he eivät pikemmin
löytäneet häntä, joka on niitten hallitsija.
13:11 Tai entä puuseppä? Hän sahaa puusta kappaleen,
helpon liikutella, kuorii sen tottuneesti yliyltään,
käsittelee sitä taitavasti ja valmistaa siitä hyödyllisen astian
jokapäiväisen elämän tarpeisiin.
13:12 Ja sitä tehtäessä jääneet tähteet hän käyttää
valmistaakseen ruokansa ja tulee ravituksi.
13:13 Mutta sen jätteen, joka ei kelpaa mihinkään hyödylliseen,
väärän ja oksaisen puunkappaleen, hän ottaa ja veistää taiten joutohetkinänsä,
muotoilee sen mielijohteensa mukaan ja tekee siitä ihmisen kuvan
13:14 tai valmistaa sen jonkin mitättömän eläimen kaltaiseksi,
sivelee sen mönjällä, punaa sen pinnan ihomaalilla
ja sivelee peittoon kaikki sen tahrat.
13:15 Sitten hän valmistaa sille asunnon, sen arvolle
sopivan, ja kiinnittää sen lujasti raudalla kiinni seinään.
13:16 Sillä hän pitää jo ennakolta huolta, ettei se putoaisi,
koska hän tietää, ettei se itse voi itseänsä auttaa; sillä sehän
on vain kuva ja tarvitsee apua.
13:17 Ja hän rukoilee sitä tavarainsa, vaimojensa ja lastensa puolesta,
eikä häpeä puhutella hengetöntä esinettä. Hän anoo terveyttä voimattomalta,
13:18 rukoilee elämää kuolleelta, pyytää apua neuvottomimmalta,
johdatusta matkalle siltä, joka ei voi astua askeltakaan;
13:19 ja menestystä hankkeissa, toiminnassa ja kätten töissä
hän rukoilee siltä, jonka käsissä ei ole voiman hiventäkään.
14:2 Sillä laivan on suunnitellut ansaitsemisen halu,
ja mestari Viisaus on sen rakentanut.
14:3 Ja sinun huolenpitosi, oi Isä, ohjaa sen kulkua,
sillä sinä olet valmistanut mereenkin tien ja aaltoihin varman polun
14:4 osoittaaksesi, että sinä voit pelastaa kaikesta,
vaikka joku purjehdustaidotonkin astuisi laivaan.
14:5 Ja sinä tahdot, etteivät viisautesi teot olisi tehottomia.
Siksi ihmiset uskaltavatkin henkensä mitättömän puun varaan
ja kulkevat vauriotta meren aallokon halki pienellä aluksella.
14:6 Sillä kun ylpeät jättiläiset muinoin hukkuivat,
niin hän, joka oli maailman toivo, pelastui haahdessa
ja jätti maailmalle uuden sukukunnan siemenen,
kun sinun kätesi ohjasi hänen kulkunsa.
14:7 Sillä siunattu on se puu, jonka kautta vanhurskaus tulee.
14:8 Mutta käsillä tehty olkoon kirottu, niin hyvin se itse kuin sen tekijä;
jälkimmäinen, koska hän on sen tehnyt, edellinen, koska sitä kutsutaan jumalaksi,
vaikka se on katoavainen kappale.
14:9 Sillä Jumala vihaa yhtäläisesti jumalatonta kuin hänen jumalattomuuttansakin;
14:10 myös saa teko rangaistuksen yhdessä tekijän kanssa.
14:11 Sentähden tulee kosto myös pakanain epäjumalille,
koska ne ovat tulleet kauhistukseksi Jumalan luomakunnassa ja
langetukseksi ihmisten sieluille ja paulaksi ymmärtämättömien jaloille.
14:12 Sillä ajatus hahmotella kuvia on luopumuksen
alku, ja niiden keksiminen on elämän turmio.
14:14 vaan ihmisten turhasta kuvittelusta ne ovat tulleet
maailmaan; sentähden on myös niille säädetty äkillinen loppu.
14:15 Sillä liian aikaisen surun kalvamana teetti isä kuvan
äkisti poistemmatusta lapsestansa ja alkoi nyt jumalana
kunnioittaa kuollutta ihmistä, ja sääti niille, jotka olivat hänen
alaisiansa, salaisia menoja ja vihkimyksiä.
14:16 Sitten tuo jumalaton tapa aikaa myöten yhä vahvistui ja sitä alettiin
noudattaa lakina. Myös hallitsijain käskystä ruvettiin palvelemaan
veistettyjä kuvia.
14:17 Sillä kun ihmiset eivät voineet kasvojensa edessä
osoittaa kunnioitustaan kaukana asuville, niin he kuvasivat
tuon kaukana asuvan ulkomuodon ja tekivät näkyvän
kuvan kunnioittamastaan kuninkaasta imarrellaksensa
harrastuksellaan tuota poissa olevaa, ikäänkuin hän olisi läsnä.
14:18 Ja taiteilijan kunnianhimo yllytti yhä innokkaampaan
palvelemiseen niitäkin, jotka eivät tunteneet kuvattua itseänsä.
14:19 Joku ehkä tahtoi päästä hallitsijan suosioon ja
ponnisti taitoaan saadakseen aikaan kaunistellun yhdennäköisyyden.
14:20 Mutta rahvas, jota veistoksen kauneus viehätti, alkoi
nyt pitää jumaloitavana häntä, jota vielä äsken kunnioitettiin
pelkkänä ihmisenä.
14:21 Ja tästä tuli paula elämälle, sillä joko onnettomuuden
tai julman hallituksen pakottamina ihmiset tällöin antoivat
kivelle ja puulle nimen, joka niille ei kuulu.
14:23 Sillä viettäessään uhrijuhlia, joissa lapsia surmataan,
taikka muilta kätkettyjä salamenoja tai hillittömiä juominkejaan
eriskummallisine tapoineen
14:24 he eivät enää välitä hengestä eivätkä avioliiton puhtaudesta,
vaan toinen raivaa toisen tieltänsä salakavalasti
tai tuottaa hänelle kärsimystä viettelemällä hänen vaimonsa.
14:25 Kaikkialla vallitsee sekaisin verenvuodatus ja murha, varkaus ja petos,
turmelus ja uskottomuus, metelit, valapattoisuus, hyvien ahdistaminen,
14:26 kiittämättömyys, sielujen saastutus, luonnoton sukuyhteys,
avioliittojen sekasorto, haureus ja irstaus.
14:27 Sillä noiden epäjumalain palvelu, joita ei sovi edes nimeltä mainita,
on kaiken pahan alku, syy ja täyttymys.
14:28 He näet joko riehuvat ilon hurmiossa tai profetoivat valhetta
tai elävät väärämielisesti tai kerkeästi vannovat väärin.
14:29 Sillä kun he luottavat hengettömiin epäjumalankuviin,
eivät he odota joutuvansa kärsimään mitään pahaa,
vaikka ovatkin vannoneet väärin.
14:30 Mutta molemmista tulee heille kosto: niin hyvin siitä, että ovat
ajatelleet pahaa Jumalasta pitäytymällä epäjumalankuviin, kuin
siitäkin, että vilpillisesti ovat vannoneet väärin, pitäen halpana
sen, mikä pyhää on.
14:31 Sillä ei niitten voima, joiden nimeen vannotaan,
vaan synnintekijöille tuleva kosto kohtaa aina väärämielisten rikkomusta.
15:2 Sillä vaikka me teemmekin syntiä, olemme kuitenkin sinun,
koska me tunnemme sinun voimasi.
Mutta me emme tahdo syntiä tehdä, koska tiedämme,
että meidät luetaan sinun omiksesi.
15:3 Sillä sinun tuntemuksesi on täydellinen vanhurskaus,
ja sinun voimasi tuntemus on kuolemattomuuden juuri.
15:5 joiden näkeminen koituu häpeäksi ymmärtämättömälle,
sillä hänessä herää halu kuolleen kuvan hengettömään muotoon.
15:6 Pahaa rakastavia ja omiansa tuonkaltaisia toivomaan ovat
niinhyvin kuvan valmistajat kuin ne, jotka sitä halajavat, ynnä
myös sen palvelijat.
15:7 Savenvalaja näet vatkaa suurella vaivalla pehmeää maata
ja muodostaa kaikkea meidän tarpeeksemme.
Mutta samasta savesta hän muovaa niin hyvin ne astiat,
jotka palvelevat puhtaita toimia, kuin nekin, joita käytetään
päinvastoin, kaikki samalla tapaa. Mutta minkä käytön mikin niistä
saa, sen määrää savityöntekijä.
15:8 Ja niin hän, huonosti käyttäen vaivannäkönsä,
muodostaa samasta savesta voimattoman jumalan,
hän, joka itse vastikään syntyi maasta ja pian taas menee
sinne, mistä hänet on otettu, kun lainaksi annettu sielu vaaditaan
häneltä takaisin.
15:9 Mutta se ei tuota hänelle huolta, että hän on vaipuva kuolemaan,
eikä se, että hänen elämänsä on lyhyt; vaan hän kilpailee
kultatyöntekijäin ja hopeaseppien kanssa ja jäljittelee vaskenvalajia
ja pitää kunnianansa valhekuvien valmistamista.
15:10 Tuhkaa on hänen sydämensä, ja hänen toivonsa
on vähemmän arvoinen kuin multa,
ja hänen elämänsä on savea arvottomampi,
15:11 koska hän ei tunne sitä, joka on
hänet valmistanut ja puhaltanut häneen toimivan sielun ja
vuodattanut häneen elävän hengen,
15:12 vaan pitää elämäämme leikkinä
ja elinaikaamme voittoa tuottavina markkinoina; "sillä" -
niin hän sanoo - "täytyy hankkia voittoa mistä vain, vaikka
pahastakin".
15:13 Hän tietää itse paremmin kuin muut, että hän tekee syntiä
tehdessään samasta maisesta aineesta hauraita astioita ja jumalankuvia.
15:14 Mutta he ovat kaikki ylen järjettömiä ja viheliäisempiä kuin älytön lapsi,
nuo sinun kansasi viholliset, jotka sitä ovat sortaneet.
15:15 Sillä he ovat pitäneet jumalina kaikkia pakanain epäjumalankuvia,
joilla kuitenkaan ei ole silmiä, joilla voisi nähdä, ei nenää, jolla
voisi hengittää ilmaa, ei korvia kuulemista varten, ei käsissä
sormia koskettamista varten; eivätkä niiden jalat kykene käymään.
15:16 Sillä ihminen on ne tehnyt ja lainaksi annettu henki ne
valmistanut. Mutta ei yksikään ihminen voi valmistaa Jumalasta
kuvaa, joka olisi hänen näköisensä.
15:17 Koska ihminen on kuolevainen, niin on kuollutta se,
mitä hän syntisillä käsillään tekee.
Sillä hän on itse parempi kuin ne, joita hän palvelee,
koska hän itse elää, mutta nämä eivät.
15:18 Sitten vielä he palvelevat eläimistä pahimpia.
Sillä muihin verraten ne ovat järjettömyydessä vielä viheliäisempiä.
15:19 Eivät ne myöskään ole kauniita, niin että niihin voisi mieltyä,
niinkuin muihin eläimiin niitä katseltaessa.
Päinvastoin, ne eivät ole saaneet kiitosta eikä siunausta Jumalalta.
16:2 Tämän rangaistuksen sijasta sinä teit omalle kansallesi
hyvää ja valmistit harvinaista ruokaa heidän halunsa
tyydytykseksi, annoit heille viiriäisiä syötäväksi,
16:3 että nuo edelliset ravintoa himoitessaan menettäisivät kiihkeänkin
ruokahalun heille lähetettyjen eläinten iljettävyyden tähden,
mutta he itse, oltuansa vain vähän aikaa puutteessa, saisivat jopa
aivan harvinaista ruokaa.
16:4 Sillä noiden toisten, sortajien, täytyi joutua puutteeseen, joka ei ollut
poistettavissa, mutta näille oli vain näytettävä, kuinka heidän
vihollisiansa vaivattiin.
16:6 vaan varoitukseksi heitä pidettiin vähän aikaa
kauhun vallassa, ja he saivat pelastuksen merkin, joka oli
muistuttava heille sinun lakisi käskyä.
16:7 Sillä jokainen pelastui, joka kääntyi sitä kohti,
ei näkemänsä vuoksi, vaan sinun tähtesi, sinä kaikkien pelastaja.
16:8 Ja tällä sinä osoitit meidän vihollisillemme,
että sinä olet se, joka päästät kaikesta pahasta.
16:9 Sillä he saivat surmansa heinäsirkkojen ja
kärpästen pistoista, eikä löytynyt mitään parannuskeinoa, joka
olisi voinut pelastaa heidän henkensä, koska he ansaitsivat
rangaistuksen, jonka senkaltaiset eläimet tuottivat;
16:10 mutta sinun lapsiasi eivät voittaneet edes myrkkyä syöksevien
lohikäärmeiden hampaat, sillä sinun laupeutesi tuli väliin ja
paransi heidät.
16:11 Sillä sitä varten heitä pistettiin ja heidät taas pian parannettiin,
että sinun käskysanasi painuisivat heidän muistiinsa,
niin etteivät he lankeaisi syvään unhottamiseen,
vaan tarkoin pitäisivät mielessään sinun hyvät tekosi.
16:12 Sillä ei heitä parantanut mikään yrtti eikä voide,
vaan, oi Herra, sinun sanasi, joka kaikki parantaa.
16:13 Sillä sinulla on elämän ja kuoleman valta; sinä viet
alas kuoleman porteille ja jälleen ylös sieltä.
16:14 Ihminen tosin surmaa toisen pahuudessansa,
mutta kun henki on lähtenyt, ei hän voi sitä palauttaa takaisin
eikä vapauttaa sielua, jonka kuolema on ottanut valtaansa.
16:16 Sillä jumalattomat, jotka kielsivät sinut tunteneensa,
saivat osaksensa sinun voimallisen käsivartesi kurituksen,
kun tavattomat sateet, raekuurot ja rajuilmat,
joita pakoon he eivät voineet päästä, heitä ahdistivat,
ja kun tuli heidät kulutti.
16:17 Ihmeellisintä oli, että tuli vedessä, kaiken sammuttajassa,
sai vielä suuremman voiman;
sillä koko maailma taistelee vanhurskasten puolesta.
16:18 Toisinaan tuli lauhtui, ettei se polttaisi eläimiä, jotka oli
lähetetty jumalattomia vastaan, vaan että nämä ymmärtäisivät sen
nähdessään, että heitä vainosi Jumalan tuomio.
16:19 Toisinaan taas liekki paloi keskellä vettäkin tavallista tulta
voimakkaammin, että se tuhoaisi vääryyden täyttämän maan tuotteet.
16:20 Sen sijaan sinä ravitsit kansasi enkelien ruualla ja
ilman heidän omaa vaivannäköänsä lähetit heille taivaasta valmista
leipää, joka voi antaa kaikenlaista nautintoa ja oli itsekunkin
maun mukaista.
16:21 Tämä sinun tekosi osoitti, kuinka armias sinä olet lapsillesi:
sillä leipä muuttui sellaiseksi, kuin kukin tahtoi,
noudattaen sitä nauttivan halua.
16:22 Mutta lumi ja jää kestivät tulta eivätkä sulaneet.
Näin heidän piti havaita, että tuli, joka paloi rakeiden keskellä
ja leimusi rankkasateessa, hävitti vihollisen sadon,
16:23 mutta että se toisaalta oli unhottanut luontaisenkin voimansa,
että vanhurskaat ravittaisiin.
16:24 Sillä luonto palvelee sinua, tekijäänsä: se lisää
voimaansa väärämielisiä vastaan kurittaaksensa heitä, ja tyyntyy
jälleen tehdäksensä hyvää niille, jotka sinuun turvaavat.
16:25 Sentähden se silloinkin, muuttuen kaikeksi, palveli
sinun kaikkearavitsevaa lahjaasi, sen mukaan kuin tarvitsevaiset
halusivat,
16:26 että sinun lapsesi, oi Herra, oppisivat,
ettei ihmistä elätä hedelmien moninaisuus,
vaan että sinun sanasi ylläpitää ne, jotka sinuun uskovat.
16:27 Sillä se, mitä tuli ei kuluttanut, suli ilman muuta,
kun sitä lämmitti auringon pian haihtuva säde,
16:28 jotta tulisi tunnetuksi, että sinua on kiitettävä ennen auringon nousua
ja aamun sarastaessa sinua rukoiltava.
16:29 Sillä kiittämättömän toivo sulaa niinkuin
talvinen huurre, ja se kaadetaan pois niinkuin kelvoton vesi.
17:2 Nuo, joilla ei lakia ole, luulivat voivansa sortaa pyhää kansaa.
Mutta pimeyden kahleissa ja pitkän yön vankeina,
he jäivät virumaan majoihinsa suljettuina, iankaikkista kaitselmusta paossa.
17:3 Kun he salaisine synteineen luulivat olevansa piilossa
unhotuksen pimeän verhon alla,
niin he hirmuisen pelon valtaamina ja harhanäkyjen
säikyttäminä joutuivat hajalleen toisistansa.
17:4 Sillä ei edes se etäinen nurkka, joka heidät kätki, voinut suojella heitä
pelolta, vaan heidän ympärillään kuului kauhistavaa pauhua ja
näkyi synkkiä kummituksia, joilla oli inhottavat kasvot.
17:5 Eikä mikään tulen voima kyennyt antamaan valoa, eivätkä tähtien
kirkkaat liekit voineet valaista tuota synkkää yötä,
17:6 vaan heille näkyi ainoastaan itsestänsä syttynyt tuli, täynnä
kauhua. Ja tyrmistyneinä tuosta ennennäkemättömästä näystä, he
pitivät näkemäänsä kahta kamalampana.
17:7 Taikakeinojen ilveily oli nyt lyöty maahan,
ja viisaudesta kerskaaminen joutui surkeasti häpeään.
17:8 Sillä ne, jotka olivat luvanneet karkoittaa
pelon ja säikähdyksen sairaasta sielusta,
sairastivat itse naurettavaa arkamielisyyttä.
17:9 Silloinkin, kun ei ollut mitään kauhistavaa heitä peljättämässä,
he kovin säikkyivät syöpäläisten liikettä ja käärmeiden sihinää.
17:10 He olivat menehtyä pelosta eivätkä tahtoneet edes katsella ilmaa,
jota pakoon ei missään voida päästä.
17:11 Sillä pahuus todistaa olevansa luonnostaan pelkuri,
silloin kun se saa rangaistuksensa, ja omantunnon vaivaamana
se aina tekee vaikeat vielä vaikeammiksi.
17:12 Sillä pelko ei ole mitään muuta kuin harkinnan
tarjoamien apukeinojen hylkäämistä.
17:13 Ja kun sisäinen luottamus on liian heikko,
on neuvottomuutta pidettävä pahempana
kuin sitä syytä, joka kärsimyksen aiheuttaa.
17:14 Niin nämä tuona sinänsä voimattomana yönä,
joka oli tullut heille voimattoman tuonelan perukoilta,
makasivat samaan uneen vaipuneina,
17:15 milloin outojen kummitusnäkyjen ahdistamina,
milloin epätoivon lamauttamina. Sillä äkillinen ja
odottamaton pelko oli heidät vallannut.
17:16 Sitten jokainen, joka siellä näin vaipui maahan, oli suljettu
kahleettomaan vankityrmään, jossa häntä pidettiin vartioituna.
17:17 Olipa hän peltomies tai paimen tai päiväläinen, joka
teki työtä kedolla - jokaisen, jonka pelko yllätti, täytyi alistua
tuohon välttämättömään pakkoon.
17:18 Sillä kaikki sidottiin samalla pimeyden kahleella.
Tuulen suhina tai lintujen sulosointuinen laulu tuuheissa lehvistöissä
tai voimakkaasti virtaavan veden tasainen kohina
17:19 tai alassyöksyvien kallionlohkareiden hirmuinen ryske
tai hyppivien eläinten näkymätön juoksu tai kiljuvain villipetojen ääni tai kaiku,
joka vastaa vuorten onkaloista - kaikki sai heidät kauhusta lamaantumaan.
17:20 Sillä koko muu maailma oli kirkkaan valon
valaisema ja puuhasi esteettömästi askareissaan.
17:21 Ainoastaan näiden ylle oli levitettynä raskas yö,
sen pimeyden kuva, joka oli ottava heidät valtaansa;
mutta itse he olivat itsellensä pimeyttäkin raskaampana taakkana.
18:1 Mutta sinun pyhilläsi oli mitä kirkkain valo.
Kun nuo toiset kuulivat heidän äänensä,
mutta eivät nähneet heidän muotoansa,
ylistivät he näitä onnellisiksi, kun näiden ei tarvinnut sellaista kärsiä.
18:2 Ja he kiittivät heitä siitä, etteivät he tehneet heille vahinkoa,
vaikka aikaisemmin olivat saaneet itse kärsiä vääryyttä, ja
pyysivät anteeksi vihamielisyyttänsä.
18:3 Sen sijaan sinä annoit näille loimuavan tulenpatsaan
johdattajaksi tuntemattomalla matkalla ja auringoksi,
joka ei polttanut heidän kunniakkaalla vaelluksellaan kautta vieraiden seutujen.
18:4 Sillä nuo toiset ansaitsivat sen, että heiltä riistettiin valo ja että
heidät pidettiin pimeydessä vangittuina, koska he olivat pitäneet
vankeudessa sinun lapsiasi, joiden kautta maailmalle piti
annettaman lain katoamaton valkeus.
18:6 Siitä yöstä annettiin edeltäpäin tieto meidän isillemme,
että he varmasti tietäisivät, minkälaiset ne valat olivat, joihin he uskoivat,
ja niin olisivat rohkealla mielellä.
18:7 Niin odotti sinun kansasi vanhurskasten pelastusta, mutta vihollisten tuhoa.
18:8 Juuri sillä, jolla sinä rankaisit meidän vastustajiamme,
sinä kutsuit meitä tykösi ja saatoit meidät kunniaan.
18:9 Sillä hyvien pyhät lapset uhrasivat salaisuudessa ja sitoutuivat
yksimielisesti noudattamaan sitä jumalallista lakia, että pyhät
jakaisivat keskenään yhtäläisesti niin hyvin samat edut kuin
vaaratkin; ja samalla he jo silloin veisasivat isien ylistysvirsiä.
18:10 Niitä vastaan kaikui vihollisten epäsointuinen huuto,
ja niiden sekaan kantautui valitus, kun he itkivät lapsiansa.
18:11 Sillä samanlainen rangaistus kohtasi palvelijaa ja herraa,
alamainen sai kärsiä samaa kuin kuningas.
18:12 Yhtäläisesti oli kaikilla lukemattomia kuolleita,
samanlaisen kuoleman surmaamia. Sillä eläviä ei ollut riittävästi
edes niitä hautaamaan, koska heidän jaloimmat vesansa oli tuhottu
yhdessä silmänräpäyksessä.
18:13 Vaikka he noitatemppujensa tähden
olivat siihen asti pysyneet epäuskoisina,
niin he silloin, kun esikoiset surmattiin,
tunnustivat, että tämä kansa oli Jumalan poika.
18:14 Sillä kun syvä hiljaisuus ympäröitsi kaiken ja
yö nopeassa kulussaan oli ehtinyt puoliväliin,
18:15 silloin riensi sinun kaikkivaltias sanasi taivaasta,
niinkuin hurja soturi, kuninkaallisen valtaistuimen tyköä
keskelle tuhon omaksi vihittyä maata.
18:16 Terävänä miekkanaan se kantoi sinun peruuttamatonta käskyäsi,
ja sinne asettuen se täytti kaikki kuolemalla; se kosketti taivasta,
vaikka oli astunut maan päälle.
18:17 Silloin uninäyt yhtäkkiä peljästyttivät heitä
hirmuisesti, ja aavistamattomat kauhukuvat tulivat heidän
päällensä.
18:18 Ja he heittäytyivät mikä minnekin
puolikuolleina ilmaisten samalla, minkä syyn takia he kuolivat.
18:19 Sillä ne unet, jotka olivat heitä peljästyttäneet,
olivat sen ennakolta ilmoittaneet, etteivät he tuhoutuisi
tietämättä, minkä syyn tähden saivat kärsiä.
18:20 Tosin vanhurskaatkin saivat kokea kuolemaa,
ja erämaassa sortui suuri joukko; mutta viha ei kestänyt kauan.
18:21 Sillä nuhteeton mies ryhtyi nopeasti taistelemaan kansan puolesta;
hän tarttui oman virkansa aseisiin, rukoukseen ja sovitukseen,
minkä suitsutus tuo. Hän asettui vihaa vastaan ja teki lopun onnettomuudesta
osoittaen siten olevansa sinun palvelijasi.
18:22 Hän voitti tyytymättömyyden, ei ruumiin voimalla eikä aseiden väellä,
vaan sanalla hän lannisti kurittajan, muistuttamalla isille vannotuista
valoista ja liitoista.
18:23 Sillä kun kuolleita jo makasi
joukoittain kaatuneina toinen toisensa päälle,
asettui hän väliin ja löi vihan takaisin ja katkaisi siltä tien elävien luokse.
18:24 Sillä hänen pitkälle viitallensa oli koko maailma
kuvattu, ja isien kunnia kaiverrettujen kivien neljälle riville ja
sinun valtasuuruutesi otsalehdelle, joka oli hänen päässään.
18:25 Näitä väisti tuhooja, ja näitä se pelkäsi.
Sillä se riitti, että he vain hiukan saivat kokea vihaa.
19:2 nimittäin, että he, ensin pakotettuaan israelilaiset
lähtemään pois ja kiirehdittyänsä heitä lähtemään matkalle,
sitten sitä katuisivat ja ryhtyisivät ajamaan heitä takaa.
19:3 Sillä kun he vielä olivat murheen vallassa ja valittivat
kuolleitten haudoilla, niin he jo ryhtyivät toiseen mielettömään
hankkeeseen ja rupesivat ajamaan takaa, ikäänkuin karkureita,
niitä, jotka he rukoilemalla rukoillen olivat karkoittaneet.
19:4 Sillä hyvin ansaittu kohtalon pakko veti heitä tähän
loppumäärään ja sai heidät unhottamaan, mitä oli tapahtunut, että
he saisivat täyteen sen rangaistuksen mitan, mikä vielä puuttui
heidän kärsimyksistään,
19:5 ja että sinun kansasi saisi kokea ihmeellisen vaelluksen,
mutta nuo toiset kohtaisivat oudon kuoleman.
19:7 Nähtiin pilven varjoavan leiriä ja kuivan maan nousevan siitä,
missä ennen oli vesi; selvä tie aukeni Punaisesta merestä ja
ruohoa kasvava keto väkevästä aallokosta.
19:8 Sen kautta kulkivat yhtenä joukkona kaikki ne,
joita sinun kätesi suojasi, ja saivat nähdä ihmeellisiä merkkejä.
19:9 Sillä niinkuin hevoset heidät vietiin laitumelle,
ja niinkuin karitsat he hyppelivät ja ylistivät sinua, Herra,
joka heidät olit pelastanut.
19:10 Sillä he muistivat vielä, mitä heille oli tapahtunut
muukalaisuuden maassa, kuinka maa tuotti sääskiä sen sijaan, että
se olisi synnyttänyt nelijalkaisia eläimiä, ja kuinka virta
kalojen asemesta oksensi itsestään suuren paljouden sammakoita.
19:11 Sittemmin he saivat myös nähdä lintuja syntyvän uudella
tavalla, kun he himonsa ajamina pyysivät itsellensä herkkuruokia.
19:12 Sillä heidän virkistyksekseen nousi heille mereltä viiriäisiä.
19:14 Sillä toiset saattoivat olla ottamatta tykönsä tuntemattomia,
jotka olivat heidän luoksensa saapuneet, mutta nämä tekivät orjiksensa vieraat,
jotka olivat osoittaneet heille hyvyyttä.
19:15 Eikä siinä kaikki - mutta rangaistus oli heitä kohtaava:
kun toiset vastaanottivat muukalaiset vihamielisesti,
19:16 niin nämä ottivat heidät tykönsä juhlallisuuksilla,
mutta sitten, kun nuo muukalaiset jo olivat saaneet samat oikeudet,
vaivasivat heitä raskailla töillä.
19:17 Mutta heidät lyötiinkin sokeudella, niinkuin lyötiin
nuo toiset hurskaan miehen ovella, silloin kun he kukin etsivät
synkeän pimeyden ympäröiminä pääsyä sisälle hänen ovistaan.
19:19 Sillä maaeläimet muuttuivat vesieläimiksi
ja uivat siirtyivät maalle.
19:20 Tuli kiihtyi vedessä itseäänkin väkevämmäksi,
ja vesi unohti sammuttavan voimansa.
19:21 Toisaalta liekit eivät kuluttaneet niissä liikkuvien,
muuten helposti tuhoutuvien eläinten lihaa,
eikä sulanut taivaallinen ruoka,
vaikka se laadultaan oli helposti sulavaa, jään näköistä.
19:22 Sillä sinä, Herra, olet tehnyt kansasi suureksi ja
kunniakkaaksi kaikessa etkä ole sitä halveksinut, vaan olet aina
ja joka paikassa seisonut sen rinnalla.
| Paluu | Johdanto | Luvut 1-10 | Luvut 11-19 |