| Paluu | Johdanto | Luvut 1-10 | Luvut 11-20 | Luvut 21-30 | Luvut 31-40 | Luvut 41-51 |
21:2 Pakene syntiä kuin käärmettä,
sillä jos lähestyt, se sinua pistää.
Sen hampaat ovat leijonan hampaita:
ne surmaavat ihmisten sielut.
21:3 Kaikki laittomuus
on kuin kaksiteräinen miekka:
sen iskemä haava on parantumaton.
21:5 Anomus köyhän suusta
pääsee vain hänen korviinsa asti,
mutta hänen tuomionsa tulee joutuin.
21:6 Joka nuhdetta vihaa,
se käy syntisen jälkiä;
mutta joka Herraa pelkää
se sydämestänsä kääntyy.
21:7 Suurisuinen tunnetaan jo kaukaa,
mutta järkimies tietää, milloin hän rikkoo.
21:8 Joka rakentaa talonsa
vierailla rahoilla,
on kuin se, joka kokoaa kiviä
omaan hautakumpuunsa.
21:9 Laittomien joukkio on tappuraläjä,
ja heidän loppunsa on liekitsevä tuli.
21:10 Syntisten tie on kivillä tasoitettu,
mutta sen päässä on tuonelan syvyys.
21:11 Joka lakia noudattaa,
se omat halunsa hallitsee,
ja Herran pelon täyttymys on viisaus.
21:12 Ei voi kasvattaa sitä,
jolla ei ole taitoa;
mutta on myös taitoa,
joka tuottaa paljon katkeruutta.
21:13 Viisaan tieto on runsas
kuin tulviva vesi,
ja hänen neuvonsa on kuin elämän lähde.
21:14 Tyhmän sisin
on kuin särkynyt astia:
ei hänessä pysy mikään tieto
21:15 Jos ymmärtäväinen kuulee
viisaan sanan,
hän sitä ylistää ja siihen vielä lisää;
jos hekumoitsija sen kuulee,
ei se ole hänelle mieleen,
ja hän heittää sen selkänsä taakse.
21:16 Tyhmän juttelu on kuin taakka taipaleella,
mutta ymmärtäväisen huulilta
löydetään mieluinen puhe.
21:17 Ymmärtäväisen suuta
etsitään seurakuntakokouksessa,
ja hänen sanojansa
tutkistellaan sydämessä.
21:18 Kuin luhistunut huone
on tyhmälle viisaus,
ja ymmärtämättömän tieto on sanoja,
joista ei selvää saa.
21:19 Kuin kahleet jaloissa
on kuri tomppeleille
ja kuin käsiraudat oikeassa kädessä.
21:20 Tyhmä korottaa äänensä
naurunhohotukseen;
taitava mies tuskin hiljaa hymyilee.
21:21 Kuin kultainen koriste
on ymmärtäväiselle kuri,
se on kuin rengas oikean käden ranteessa.
21:22 Tyhmän jalka on nopsa
käymään huoneeseen,
mutta kokenut mies jää kainosti
oven edustalle.
21:23 Taidoton kurkistelee
ovesta huoneeseen,
mutta hyvin kasvatettu mies
seisahtuu ulkopuolelle.
21:24 Kasvatusta vailla on ihminen,
joka ovella kuuntelee;
ymmärtäväistä painaisi
moinen kunniattomuus.
21:25 Taidottomien huulilla
on kuormittain sellaisia asioita.
mutta ymmärtäväisten sanat
ovat vaa'alla punnitut.
21:26 Tyhmien sydän
on heidän suussansa,
mutta viisasten suu
on niinkuin heidän sydämensä.
21:27 Kun jumalaton kiroaa saatanan,
kiroaa hän oman sielunsa.
21:28 Korvaankuiskuttaja
tahraa oman sielunsa
ja saattaa itsensä naapuriensa vihoihin.
22:2 Laiska on lantakokkareen kaltainen:
jokainen, joka sen nostaa,
pudistaa kättänsä.
22:4 Ymmärtäväinen tytär
saa itselleen miehen;
mutta joka tuottaa häpeätä,
se on siittäjälleen suruksi.
22:5 Julkea nainen häpäisee isänsä
ja miehensä
ja molemmat häntä halveksivat.
22:6 Kuin soitanto surun aikana
on ajaton puhe,
mutta vitsat ja kuritus
ovat joka aika viisautta.
22:8 Joka puhuu tyhmälle
puhuu torkkujalle;
ja lopuksi tämä sanoo: "Mitä se oli?"
22:11 Itke kuollutta,
sillä valo on häneltä mennyttä;
ja itke tyhmää
sillä ymmärrys on häneltä mennyttä.
Kuollutta itke vähemmän,
sillä hän on päässyt rauhaan;
mutta tyhmän elämä on pahempi
kuin kuolema.
22:12 Suru kuolleesta kestää
seitsemän päivää,
mutta tyhmästä ja jumalattomasta
kaikki hänen elinpäivänsä.
22:13 Älä puhu paljon älyttömän kanssa
äläkä seurustele
ymmärtämättömän kanssa.
Varo itsesi hänestä, ette saisi vaivaa
etkä tahrautuisi,
kun hän pudistaa itseänsä.
Vältä häntä, niin saat rauhan
etkä joudu kärsimään
hänen mielettömyydestään.
22:14 Mikä on raskaampaa kuin lyijy?
Ja mikä muu sopisi sille nimeksi
kuin "tyhmä"?
22:15 Hiekkaa ja suolaa ja rautaharkkoa
on keveämpi kantaa
kuin ymmärtämätöntä ihmistä.
22:17 Sydän, joka pysyy vahvana
ymmärtäväisessä harkinnassa.
on kuin hiekkalaasti-koriste
tasoitetussa seinässä.
22:18 Sora, joka on kukkulan laella,
ei kestä paikoillaan myrskyssä.
Samoinsydän,
joka tyhmän harkinnan tähden on arka,
ei kestä mitään peljästystä.
22:20 Joka viskaa kivellä lintuja,
peljättää ne pois:
ja joka soimaa ystävää,
lopettaa ystävyyden.
22:21 Jos olet paljastanut miekan
ystävääsi vastaan,
älä ole toivoton
sillä vielä on paluutie.
22:22 Jos olet avannut suusi
ystävääsi vastaan,
älä pelkää, sillä sovinto voi syntyä.
Mutta soimausta ja ylpeilyä
ja salaisuuden ilmaisemista
ja kavalaa juonta -
niitä pakenee jokainen ystävä.
22:23 Hanki lähimmäisesi luottamus,
kun hän on köyhä,
että saisit, jos hänen hyvin käy,
siitä yhdessä nauttia.
Pysy uskollisena hänelle ahdingon aikana,
että, jos hän saa perinnön,
perisit yhdessä sinäkin.
22:24 Savua ja haikua tulee uunista,
ennenkuin tuli syttyy;
samoin käyvät herjaukset
veritekojen edellä.
22:25 En minä häpeä suojella ystävääni
enkä piileskele hänen kasvojansa.
22:26 Ja jos minulle tapahtuu pahaa
hänen tähtensä,
niin jokainen, joka sen kuulee,
varoo häntä.
23:1 Herra, minun Isäni
ja elämäni valtias!
Älä jätä minua alttiiksi niiden pyyteille,
älä salli minun niiden kautta langeta.
23:2 Kuka asettaisi vitsat minun ajatusteni varalle
ja kurituksen viisauteen minun sydämeni varalle,
etteivät ne säälisi minun hairahduksiani
eikä hän jättäisi rankaisematta minun ajatusteni syntejä,
23:3 etteivät hairahdukseni lisääntyisi
ja ettei syntejä tulisi minulle paljon,
niin että minä lankeaisin vastustajaini nähden,
ja vihamieheni saisivat iloita minusta!
23:4 Herra, minun Isäni ja elämäni Jumala! Älä
salli minulle irstasta silmänluontia
23:5 ja käännä himo minusta pois.
23:6 Vatsan halu ja hekuma
älkööt saako minua valtaansa,
äläkä anna minun joutua
häpeämättömään mieleen.
23:8 Omiin huuliinsa takertuu syntinen ja pilkkaaja
ja ylpeä: niihin he kompastuvat.
23:9 Älä totuta suutasi vannomiseen äläkä
ota tavaksesi lausua Pyhän nimeä.
23:10 Sillä niinkuin orjalta,
jota lakkaamatta hosutaan,
ei milloinkaan puutu haavoja, niin ei se,
joka alati vannoo ja lausuu Herran nimeä,
milloinkaan pysy puhtaan synnistä.
23:11 Mies, joka paljon vannoo,
tekee paljon laittomuutta,
eikä väisty hänen huoneestansa vitsaus.
Jos hän erhettyy, pysyy hänen syntinsä
hänen päällään;
ja jos hän ei siitä välitä; tekee hän
kaksinkertaisen synnin.
Ja jos hän vannoo väärin,
ei häntä syyttömäksi lueta; sillä hänen
huoneensa on oleva onnettomuuksia täynnä.
23:12 On eräs puhetapa, joka tuottaa kuoleman.
Älköön sitä löydettäkö Jaakobin perintöosasta.
Kaikki tällainen olkoon hurskaista kaukana,
älköötkä he kietoko itseänsä synteihin.
23:13 Älä totuta suutasi törkeään raakuuteen,
sillä siitä tulee synnillinen puhe.
23:14 Muista isääsi ja äitiäsi, kun istut
korkea-arvoisten parissa, ettet unhottaisi heitä
näiden edessä ja käyttäytymiselläsi näyttäisi,
että olet tyhmä;
muutoin sinä joudut toivomaan, ettet olisi syntynyt,
ja kiroamaan syntymäpäiväsi.
23:15 Ihminen, joka totuttaa itsensä pilkallisiin sanoihin,
jää kasvatusta vaille kaikiksi elinpäivikseen.
23:17 Haureelliselle ihmiselle on kaikki leipä makeata;
ei hän lakkaa, ennekuin kuolee.
23:18 Ihminen, joka jättää oman aviovuoteensa,
sanoo mielessään: "Kuka minut näkee?
Pimeys on minun ympärilläni, ja seinät suojaavat minut,
eikö kukaan minua näe; mitä minä pelkäisin?
Korkein ei minun syntejäni muista."
23:19 Ihmissilmiä hän pelkää eikä tiedä, että
Herran silmät ovat kymmentuhansin verroin
kirkkaammat aurinkoa,
katselevat ihmisten kaikkia teitä ja näkevät
salaisetkin loukot.
23:20 Kaiken hän tuntee jo ennen kuin se on luotu;
samoin sen jälkeen, kun se on loppuun saatettu.
23:21 Sellainen mies saa rangaistuksensa kaupungin kaduilla,
ja hänet otetaan kiinni, missä hän ei aavistakaan.
23:22 Samoin käy naidun naisen, joka on hyljännyt miehensä ja
hankkinut perillisen vieraasta miehestä.
23:23 Sillä hän on ensiksikin ollut tottelematon Korkeimman laille
ja toiseksi rikkonut miestänsä vastaan
ja kolmanneksi huoruudella rikkonut avion
sekä hankkinut lapsia vieraasta miehestä.
23:24 Hänet viedään seurakunnan eteen, ja rangaistus
on tuleva hänen lapsillensa:
23:25 eivät hänen lapsensa juurru, eivätkä
hänen oksansa hedelmää anna.
23:26 Muistonsa hän jättää jälkeensä
kiroussanaksi, eikä hänen häpeätänsä pyyhitä pois.
23:27 Ja jälkeenjääneet tulevat tietämään, että
ei ole mitään parempaa kuin Herran pelko eikä
mitään makeampaa kuin vaarinottaminen Herran käskyistä.
24:2 Korkeimman seurakunnassa
se avaa suunsa
ja kerskaa hänen sotaväkensä edessä:
24:3 "Minä lähdin Korkeimman suusta,
ja kuin sumu minä peitin maan.
24:4 Minä tein majani korkeuksiin,
ja minun valtaistuimeni oli pilvenpatsaassa.
24:5 Minä yksin kiersin
ympäri taivaan piirin
ja vaelsin valtamerien syvyydessä.
24:6 Meren aaltoja ja kaikkea maata
ja kaikkia kansoja minä vallitsin.
24:7 Kaikkien niitten tykönä
minä etsin leposijaa
ja kenen perintöosassa
minä saisin asuinsijan.
24:8 Silloin kaikkien Luoja
antoi minulle käskyn,
ja hän, joka minut loi,
antoi minulle rauhallisen majan
ja sanoi: "Tee asumuksesi Jaakobiin
ja ota perinnöksesi Israel."
24:9 Ennen ikiaikoja, alussa, hän minut loi,
enkä minä milloinkaan lakkaa olemasta.
24:10 Pyhässä majassa
minä hänen edessänsä pappina palvelin,
ja myös Siionissa minä sain pysyvän sijan.
24:11 Rakastettuun kaupunkiin
Hän samoin asetti minut
rauhassa asumaan,
Ja Jerusalemissa on minulla valta.
24:12 Ja minä juurruin
kunnioitettuun kansaan,
Herran omaan perintöosaan,
24:13 Minä ylenin korkeaksi
kuin setri Libanonilla
ja kuin kypressi Hermonin vuorilla.
24:14 Minä ylenin korkeaksi
kuin palmu Engeddissä
ja kuin ruusupuut Jerikossa,
kuin kaunis öljypuu kedolla.
Ja minä ylenin korkeaksi kuin plataani.
24:15 Minä levitin hyvää hajua
niinkuin kaneli
ja niinkuin sulotuoksuinen maustepuu,
ja niinkuin valittu mirha
minä levitin tuoksua,
niinkuin galbane ja onyks ja stakte,
ja niinkuin suitsukkeen savu
ilmestysmajassa.
24:16 Minä ojensin oksani kuin terebintti,
ja minun oksani olivat ihanat oksat.
24:17 Minä versoin kuin sorea viiniköynnös,
ja minun kukistani tuli ihana ja runsas hedelmä.
24:19 Tulkaa minun tyköni ,
te jotka minua halajatte,
ja nauttikaa kylliksenne minun antimiani.
24:20 Ajatella minua on
makeampaa kuin mehiläisen mesi.
24:21 Jotka minua syövät,
ne isoavat yhä lisää,
ja jotka minua juovat,
ne janoavat yhä lisää.
24:22 Joka minua kuulee.,
ei häpeään joudu;
ja jotka minua harrastavat,
eivät syntiä tee."
24:23 Tämä kaikki on sanottu Jumalan,
Korkeimman, liiton kirjasta
laista, jonka Mooses sääti
perinnöksi Jaakobin seurakunnille.
24:25 Täynnä kuin Piison se on viisautta,
Täynnä kuin Tigris
keväthedelmäin päivinä.
24:26 Se antaa ymmärrystä
virran täydeltä kuin Eufrat
ja kuin Jordan elonleikkuun päivinä.
24:27 Sen loiste, kuin valkeuden, on kuri,
se on Giihon
hedelmänkorjuun päivinä.
24:29 Runsaammat kuin meri
ovat sen ajatukset
ja sen neuvo on syvempi
kuin suuri valtameri.
24:30 Ja minä lähdin kuin kanava virrasta,
ja kuin vesijohto yrttitarhaan.
24:31 Minä sanoin:
"Minä kastelen puutarhani,
juotan runsaasti istutusmaani."
Ja katso, minun kanavastani tuli virta,
ja minun virrastani tuli meri.
24:32 Yhä vielä minä saatan kurin
sädehtimään kuin aamunkoi
hamaan kaukaisuuteen.
24:33 Yhä vielä minä vuodatan opetusta
profeetallisena puheena
ja jätän sen jälkipolville
hamaan ikiaikoihin.
24:34 Nähkää, etten ole vaivaa nähnyt
vain omaksi hyväkseni,
vaan kaikkien hyväksi, jotka sitä etsivät.
25:2 Kolmea lajia minun sieluni vihaa,
ja minä olen hyvin suuttunut
heidän elämästänsä:
Ylpeätä köyhää ja valhettelevaista rikasta
ja avionrikkoja-vanhusta,
joka on ymmärrystä vailla.
25:4 Kuinka sopiikaan kauniisti,
että harmaahapsiset ovat tuomitsemassa
ja että ikämiehet tietävät neuvon!
25:5 Kuinka kaunista onkaan,
kun vanhuksilla on viisaus
sekä arvon miehillä harkinta ja neuvo!
25:6 Kokemus on vanhusten seppele
ja Herran pelko heidän kerskauksensa.
25:8 Onnellinen se, joka asuu
ymmärtäväisen vaimon kanssa;
ja se, joka ei riko kielellänsä;
ja se, jonka ei tarvitse
palvella arvottomampaansa;
25:9 onnellinen se,
joka on löytänyt ymmärryksen;
ja se, joka saa puhua kuuleville korville;
25:10 kuinka suuri onkaan se,
joka on löytänyt viisauden;
mutta ei kuitenkaan suurempi kuin se,,
joka Herraa pelkää!
Herran pelko on korkeampi
kaikkea muuta:
joka siitä kiinni pitää,
keneen onkaan hän verrattavissa!
25:14 Mikä kova onni tahansa,
kunhan ei vihaajan tuottama!
Mikä kosto tahansa,
kunhan ei vihollisten kosto!
25:15 Ei mikään myrkky ole pahempi
kuin käärmeen myrkky,
eikä mikään kiukku ole pahempi
kuin vihamiehen kiukku.
25:16 Ennemmin asuisin yhdessä leijonan
ja lohikäärmeen kanssa,
kuin asuisin yhdessä
pahan vaimon kanssa.
25:17 Naisen pahuus
muuttaa hänen muotonsa
ja tekee hänen kasvonsa synkeiksi
kuin karhun kasvot.
25:18 Hänen miehensä istuu aterialle
naapuriensa parissa
ja kuullessaan tällaista huokaa katkerasti.
25:19 Kaikki häijyys on vähäistä
naisen häijyyden rinnalla.
Kohdatkoon häntä syntisen kohtalo!
25:20 Niinkuin vanhan miehen jaloille
mäen nousu syvässä hiekassa,
niin on kielevä vaimo hiljaiselle miehelle.
25:21 Älä viehäty naisen kauneuteen,
äläkä naista halaja.
25:22 Viha ja häikäilemättömyys
ja suuri häpeä tulee
jos vaimo elättää miestänsä.
25:23 Alakuloisen mielen
ja synkeät kasvot
ja sydämen kivun
saa aikaan vaimo,
joka ei tee miestänsä onnelliseksi.
25:24 Naisesta on synnin alku,
ja hänen tähtensä me kaikki kuolemme.
25:25 Älä päästä vettä valloillensa
äläkä pahaa vaimoa valtaan.
25:26 Ellei hän seuraa sinun kätesi johtoa,
leikkaa hänen irti ruumiistasi.
26:2 Kelpo vaimo ilahuttaa miehensä,
ja tämä viettää kaikki vuotensa rauhassa.
26:3 Hyvä vaimo on hyvä osa,
ja se osa annetaan Herraa pelkääville.
26:4 Olkoon mies rikas tai köyhä,
hänen sydämensä on tyytyväinen,
hänen kasvonsa ovat aina iloiset.
26:5 Kolme minun sydäntäni peljättää,
ja neljännen tähden minä rukoilen
kasvot maata kohti:
kaupunkia kiertävä panettelu;
väkijoukkojen kokoontuminen;
ja väärä syytös -
kaikki tyynni raskaammat
kuin kuolema -;
26:6 Sydämen kipu ja murhe on vaimo,
joka luulee miestänsä toiseen naiseen,
ja ruoskiva kieli,
joka sen kaikille kuuluttaa.
26:7 Paha vaimo
on kuin eripurainen härkäpari.
Jos häneen tarttuu,
on kuin ottaisi kouraansa skorpionin.
26:8 suuresti vihattava
on juopunut nainen:
ei hän häpyä peitä.
26:9 Naisen haureellisuus tunnetaan
irstaasta silmänluonnista
ja hänen silmäniskuistansa.
26:10 Säädytöntä tytärtä
vartioitse kiinteästi,
ettei hän, jos huomaa saavansa vapautta,
käyttäisi sitä hyväkseen.
26:11 Varo, ettet seuraa
häpeämätöntä silmää,
äläkä ihmettele,
jos hän rikkoo sinua vastaan.
26:12 Niinkuin janoinen tienkulkija
avaa suunsa
ja juo kaikista vesistä,
mitä lähelle sattuu,
niin hän istuu jokaisen paalun ääreen
ja avaa viinensä jokaiselle nuolelle.
26:13 Vaimon suloisuus
ilahuttaa hänen miehensä,
ja hänen ymmärtäväisyytensä
juottaa ytimellä tämän luut.
26:14 Hiljainen vaimo on Herran lahja,
ja kasvatuksen saanutta mieltä
ei mikään korvaa.
26:15 Siveässä vaimossa
on suloutta sulouden päälle,
ja itsensä hillitsevän mielen arvo
on mittamaton.
26:16 Niinkuin aurinko,
joka nousee Herran korkealle taivaalle,
niin kaunis on hyvä vaimo
miehensä hyvinjärjestetyssä kodissa.
26:17 Niinkuin lamppu,
joka loistaa pyhässä lampunjalassa,
ovat kauniit kasvot soreassa vartalossa.
26:18 Niinkuin kultapatsaat
hopeajalustain varassa
on kauniit jalat
lujain kantapäiden varassa.
27:1 Rahan tähden on moni syntiä tehnyt;
ja joka tahtoo paljon saada,
kääntää silmänsä pois oikeasta.
27:2 Niinkuin vaaja isketään
kivien väliseen rakoon
niin tunkeutuu synti
myyjän ja ostajan väliin.
27:3 Joka ei hartaasti pidä kiinni Herran pelosta,
sen huone luhistuu äkisti.
27:5 Uuni koettelee savenvalajan astiat,
ja ihmisen koetuskivi
on hänen ajatustapansa.
27:6 Miten puuta on hoidettu
ilmaisee sen hedelmä,
samoin sana ihmisen sydämen aivoitukset.
27:7 Älä kiitä miestä,
ennenkuin tunnet hänen ajatustapansa,
sillä se on ihmisen koetuskivi.
27:8 Jos harrastat sitä, mikä oikein on,
niin sinä sen saavutat
ja puet sen yllesi niinkuin kunniavaipan,
27:9 Linnut pysähtyvät
kaltaistensa pariin;
samoin totuus palajaa niiden tykö,
jotka sitä harjoittavat.
27:10 Leijona väijyy saalista;
samoin synti niitä,
jotka vääryyttä harjoittavat.
27:11 Hurskaan puhe on aina viisautta,
mutta mieletön
on vaihtelevainen kuin kuu.
27:12 Ota ajasta vaari.
jos joudut ymmärtämättömäin pariin
mutta harkitsevien pariin mene yhäti.
27:13 Tyhmien puhe on kauhistus,
ja heidän naurunsa synnillistä hekumaa.
27:14 Joka paljon vannoo,
sen puhe nostaa hiukset pystyyn,
ja sellaisten riitely
panee tukkimaan korvansa.
27:15 Ylpeitten riitelystä
syntyy verenvuodatus,
ja heidän ruokoton puheensa
on raskas kuulla.
27:17 Rakasta ystävääsi
ja ole hänelle uskollinen;
mutta jos ilmaiset hänen salaisuutensa,
älä sitten enää ajele häntä takaa.
27:18 Sillä niinkuin ihminen tekee lopun
vihollisestansa,
niin sinä olet tehnyt lopun
läheisesi ystävyydestä.
27:19 Ja niinkuin päästät
kädestäsi linnun,
niin sinä olet laskenut läheisesi menemään
etkä saa häntä enää kiinni.
27:20 Älä tavoittele häntä,
sillä hän on jo kaukana:
hän on paennut
niinkuin gaselli pyydyksestä.
27:21 Sillä haavan voi sitoa,
ja herjauksen voi sovittaa,
mutta salaisuuksien ilmaisijalla
ei ole toivoa.
27:22 Joka silmää iskee,
se hankkii pahaa,
eikä kukaan pääse hänestä irti.
27:23 Kun hän on silmätysten kanssasi,
hän tekee suunsa makeaksi
ja ihastelee sinun sanojasi;
mutta jälkeenpäin hän muuttaa suunsa
ja saa aikaan sen,
että sanoistasi loukkaudutaan.
27:24 On paljon, mitä minä vihaan,
mutta en mitään niinkuin häntä;
ja Herra vihaa häntä.
27:25 Joka viskaa kiven korkealle,
viskaa sen omaan päähänsä;
ja salakavala isku
haavoittaa toista jos toistakin.
27:26 Joka kuopan kaivaa,
se itse siihen lankeaa;
ja joka paulan virittää;
se itse siihen takertuu.
27:27. Joka pahaa tekee,
sen itsensä päälle se vyöryy;
eikä hän tiedä, mistä se hänelle tulee.
27:28 Ylpeät pilkkaavat ja herjaavat,
mutta kosto väijyy sellaista kuin leijona.
27:29 Paulaan takertuvat ne,
jotka iloitsevat hurskasten lankeemuksesta,
ja tuska on heitä kalvava
ennen heidän kuolemaansa.
28:1 Joka kostaa,
saa kokea Herran koston,
sen synnit hän totisesti tallella pitää.
28:2 Anna anteeksi lähimmäisellesi,
mitä hän on väärin tehnyt;
silloin myös sinä, jos rukoilet,
pääset vapaaksi synneistäsi.
28:3 Ihminen pitää vihaa ihmistä vastaan;
voiko hän rukoilla Herralta
terveeksitekemistä?
28:4 Kaltaistansa ihmistä kohtaan
hänellä ei ole laupeutta;
voiko hän rukoilla
omien syntiensä tähden?
28:5 Hän, vaikka on liha,
on pitkävihainen;
kuka sovittaa hänen omat syntinsä?
28:6 Muista loppua, ja heitä vihollisuus;
muista mätäneminen ja kuolema;
ja pidä käskyt.
28:7 Muista käskyt
äläkä pidä pitkää vihaa
lähimmäistäsi vastaan;
muista Korkeimman liitto,
ja katso hairahduksen ohitse.
28:9 ja syntinen mies
saa ystävykset kuohuksiin
ja laskee irti panettelun
rauhassa-eläjäin keskeen.
28:10 Mitä enemmän on polttoainetta
sitä tuimemmin tuli palaa.
Mitä voimallisempi ihminen on,
sitä voimallisempi hänen kiukkunsa;
ja mitä rikkaampi hän on,
sitä korkeammalle hän kohottaa vihansa;
ja mitä kiinteämpi riidan aihe,
sitä tuimempi riidan palo.
28:11 Äkkipikainen kiista sytyttää tulen,
ja äkkipikainen riitä vuodattaa verta.
28:12 Jos puhallat kipinään,
se leimahtaa tuleen;
mutta jos siihen sylkäiset, se sammuu.
Ja kumpainenkin lähtee sinun suustasi.
28:14 Kolmannen kieli
on järkyttänyt paikoiltaan monet
ja ajanut heitä kansasta kansaan
ja on hävittänyt vahvoja kaupunkeja
ja kukistanut korkea-arvoisten taloja.
28:15 Kolmannen kieli
on karkoittanut kelpo vaimoja
ja riistänyt heiltä heidän vaivannäkönsä.
28:16 Joka siitä rupeaa vaaria ottamaan,
ei ikinä rauhaa saa
eikä saa hiljaisessa levossa asua.
28:17 Ruoskan lyönti tekee mustelmia,
mutta kielen lyönti murskaa luut.
28:18 Paljon on miekan terän kaatamia,
mutta paljon enemmän kielen kaatamia.
28:19 Onnellinen, joka siltä varjeltuu,
joka ei joudu alttiiksi sen kiukulle,
ei joudu vetämään sen iestä
eikä kytketyksi sen kahleisiin!
28:20 Sillä sen ies on rautainen ies,
ja sen kahleet ovat vaskiset kahleet.
28:21 Sen tuottama kuolema
on paha kuolema,
ja tuonela on parempi kuin sellainen kieli
28:22 Hurskaita se ei saa valtaansa,
eikä heitä polta sen liekki.
28:23 Jotka hylkäävät Herran,
ne siihen suistuvat;
niissä sillä on polttamista, eikä se sammu.
Se lasketaan irti niiden kimppuun
niinkuin leijona,
ja niitä se raatelee kuin pantteri.
28:24 Katso! Aitaa alueesi
orjantappuroilla,
sido kokoon hopeasi ja kultasi.
28:25 hanki sanojesi varalle
vaaka ja punnukset,
ja tee suusi ovelle salpa.
28:26 Varo rikkomasta kielelläsi,
ettet lankeaisi väijyjäsi edessä.
29:2 Lainaa lähimmäisellesi silloin,
kun hän on tarpeessa;
mutta maksa myös takaisin
lähimmäisellesi määräaikana.
29:3 Pidä sanasi ja ole luotettava häntä kohtaan,
niin sinä joka aika saat, mitä tarvitset.
29:4 Moni pitää saatua lainaa
löytötavarana
ja tekee vaivaa auttajillensa.
29:5 Siihen asti kunnes saa,
hän suutelee kättäsi
ja puhuu nöyrällä äänellä
lähimmäisensä rahoista;
mutta maksuaikana hän vitkastelee
ja antaa maksuksi valittavia sanoja
ja syyttää huonoa aikaa.
29:6 Jos hän kykeneekin maksamaan,
saa toinen tuskin puolet
ja saa senkin pitää löydetyn veroisena;
mutta jollei kykene,
on hän riistänyt toiselta hänen rahansa,
ja tämä on syyttömästi saanut
hänestä vihamiehen:
kirouksia ja solvauksia
hän antaa toiselle maksuksi,
antaa maksuksi häväistystä
kunnioituksen sijaan.
29:7 Moisen pahuuden tähden
monikin kääntyy selin:
he pelkäävät tulevansa
syyttömästi riistetyiksi.
29:8 Mutta kurjaa kohtaan
ole kuitenkin kärsivällinen,
äläkä anna hänen kauan odottaa
laupeuden tekoa.
29:9 Käskysanan tähden
auta puutteenalaista,
äläkä käännytä häntä köyhyydessään
tyhjin käsin pois.
29:10 Hukkaa hopeata
veljen ja ystävän tähden,
älköönkä se ruostuko hukkaan kiven alla.
29:11 Pane talteen itsellesi aarre
Korkeimman käskyjen mukaan,
ja se on sinulle paljoa hyödyllisempi
kuin kulta.
29:12 Sulje almujen antamista
talteen kammioihisi,
niin se pelastaa sinut kaikesta onnettomuudesta.
29:13 Paremmin kuin luja kilpi
ja vahva keihäs
se sotii sinun puolestasi
vihamiestä vastaan.
29:15 Älä unohda takaajan hyviä tekoja,
sillä hän on antanut itsensä alttiiksi
sinun puolestasi.
29:16 Syntinen hävittää
takaajansa omaisuuden,
29:17 ja jolla on kiittämätön mieli,
se jättää pelastajansa pulaan.
29:18 Takuu on tuhonnut
monen varakkaan
ja saattanut heidät ajelehtimaan
kuin meren aallot.
Se on tehnyt kodittomaksi
mahtavia miehiä,
niin että he ovat saaneet harhailla
vieraissa kansoissa.
29:19 Syntinen sortuu takuisiin,
ja keinottelija sortuu oikeusjuttuihin.
29:20 Auta lähimmäistäsi
vointisi mukaan,
mutta varo, ettet itse sorru.
29:22 Parempi köyhän elämä
omassa lautasuojuksessa
kuin loistoherkut vieraitten taloissa.
29:23 Tyydy vähään niinkuin paljoonkin,
niin pääset kuulemasta solvauksia
sukuperäsi tähden.
29:24 Paha on elää
kulkien talosta taloon;
ja missä muukalaisena asuu,
siellä ei voi suutansa avata.
29:25 Saat syöttää ja juottaa,
eikä kiitosta tule,
ja näitten lisäksi joudut kuulemaan
karvaita sanoja:
29:26 "Tule tänne, muukalainen,
laita pöytä kuntoon,
ja jos sinulla on jotakin käsillä,
anna minulle syötäväksi." -
29:27 "Mene pois, muukalainen,
arvokkaamman tieltä.
Minun veljeni on tullut vieraaksi;
tarvitaan vieraan varaa."
29:28 Tämä on raskasta
ymmärtäväiselle ihmiselle:
moittiminen sukuperän tähden
ja velkojan solvaukset.
30:2 Joka kurittaa poikaansa,
saa hänestä hyötyä,
ja hän on hänen kerskauksensa
tuttavain kesken.
30:3 Joka poikaansa opettaa,
saa vihamiehensä kateelliseksi,
ja ystävien edessä
hän saa riemuita.
30:4 Kun hänen isänsä kuolee,
on kuin ei hän kuolisikaan,
sillä hän jättää jälkeensä kaltaisensa.
30:5 Eläessään hän näki hänet ja iloitsi,
ja kuollessaan hän ei ole murheellinen.
30:6 Vihamiestensä varalle
hän jättää jälkeensä kostajan
ja ystävilleen hyväin tekojen korvaajan,
30:7 Joka poikaansa hemmottelee,
se sitelee hänen haavansa;
ja joka kerta, kun tämä kirkuu,
hänen sydämensä värähtää.
30:8 Kesyttämätön hevonen tulee äksyksi,
ja poika, joka jätetään omiin valtoihinsa,
hillitsemättömäksi.
30:9 Hellittele lasta,
niin saat häntä kauhistua;
leikittele hänen kanssaan,
niin hän tuottaa sinulle murhetta.
30:10 Älä hänen kanssaan ilakoitse,
ettet joutusi suremaan hänen kanssaan
ja viimein kiristelemään hampaitasi.
30:11 Älä anna hänelle valtaa
hänen nuoruudessaan,
äläkä katso hänen hairahdustensa ohitse.
30:12 Notkista hänen niskansa nuorena,
ja pehmitä hänen kupeensa lapsena ollessa,
ettei hän jäykistyisi
olisi sinulle tottelematon.
30:13 Kurita poikaasi
ja pidä häntä työssä,
ettei hän sopimattomalla käytöksellään
saisi aikaan pahennusta.
30:15 Terveys ja hyvinvointi
on parempi kuin kaikki kulta,
ja voimakas ruumis
määrätöntä rikkautta
kuin ruumiin terveys,
eikä ole suurempaa iloa
kuin sydämen ilo.
30:17 Parempi on kuolema
kuin katkera elämä,
ja iankaikkinen lepo parempi
kuin iankaikkinen lepo parempi
kuin pitkällinen sairaus.
30:18 Latoa herkkuja suljetun suun eteen
on sama kuin asettaa ruokia
tarjoksi haudalle.
30:19 Mitä hyötyä on uhrista
epäjumalankuvalle:
eihän se maista eikä haista!
Sama on sen laita sen, jota Herra vaivaa:
30:20 hän näkee silmillään ja huokaa,
aivan kuin kuohilas,
joka syleilee neitsyttä ja huokaa.
30:2 Rakasta omaa elämääsi
ja riemu pidentää miehen elinpäiviä.
30:23 Rakasta omaa elämääsi
ja lohduta sydäntäsi,
ja pidä murhe itsestäsi kaukana.
Sillä murhe on ottanut hengen monelta
eikä ole miksikään hyödyksi.
30:24 Kateus ja kiukkuisuus
lyhentävät elinpäivät,
ja huoli tuo vanhuuden ennen aikaa.
30:25 Antelias ja herkuista iloitseva mieli
pitää huolen ruuistansa.
| Paluu | Johdanto | Luvut 1-10 | Luvut 11-20 | Luvut 21-30 | Luvut 31-40 | Luvut 41-51 |